Sotahistorian dosentti, FT Jarkko Kempin teos on ensimmäinen elämäkerta kenraalimajuri Ilmari Karhusta. Tärkeimpiä lähteitä ovat olleet Karhun päiväkirjat ja yksityisarkisto. Eloisa kuvaus lapsuus- ja nuoruusvuosista Ihalassa ja Sortavalassa perustuu kenraalin kesken jääneisiin muistelmiin.

Kenraalimajuri Ilmari Karhu (1897-1971) oli aikansa koulutetuimpia suomalaisupseereja. Hänen vuonna 1918 alkanut sotilasuransa kehittyi yhtä jalkaa itsenäisen Suomen armeijan kanssa, aina Vöyrin sotakoulusta Suomen Sotakorkeakoulun ensimmäiseen kurssiin. Karhu oli ensimmäinen suomalainen, joka suoritti yleisesikuntaupseerin tutkinnon sekä kotimaassa että ulkomailla.

1930-luvun alussa julkaistuissa kirjoissaan Ilmari Karhu ennakoi tarkkanäköisesti Suomen tilannetta sodassa. Sodanaikaiset päiväkirjamerkinnät kuvaavat elävästi varsinkin jatkosodan asemasotavaihetta ja upseerin arkea rintamalla. Karhu toimi vuosina 1942-44 Aunuksen Ryhmän esikuntapäällikkönä lähimpinä esimiehinään jääkärikenraalit Oesch ja Talvela.

Sotien jälkeen Karhu seurasi läheltä valvontakomission vallankäyttöä. Tehtävä päämajan yhteysosaston päällikkönä saattoi hänet suuriin vaikeuksiin ja pitkään tutkintovankeuteen. Päiväkirjamerkinnät kertovat raskaista kuuluisteluista ja vartijoiden mielivallasta. Pitkä sotilasura huipentui Sotakorkeakoulun johtajuuteen vuosina 1948-55.