Tämä teos kertoo tuusulalaisesta, orvosta huutolaispojasta, joka vaatimattomista lähtökohdista ylsi myöhemmässä elämässään korkeaan arvoon ja merkittävään asemaan. Kirja on elämäkerta jääkärikenraaliluutnantti Albert Puromasta, jota sittemmin kutsuttiin myös Reikärauta-Puromaksi.



Nuorukaisen pestautuminen "väärään laivaan" johti kahteen kertaan ensimmäisen maailmansodan vihollisvaltion Saksan vangiksi ja pakkotyöhön hiilikaivokseen. Sieltä jääkärivärvärien ei pitkään tarvinnut houkutella nuorta miestä riveihinsä. Tie vei Lockstedtiin ja jääkärin oppiin, sitten Suomen Vapaussotaan talvella 1918 ja myöhemmin kouluttaja- ja päällikkötehtäviin nuoressa armeijassamme.



Talvisodan aikana Puroma joutui Viipurin komendanttina lähettämään vielä kouluikäisiä poikia Summan taisteluihin. Jatkosodassa hän johti Lapin miehistä muodostettua Jalkaväkirykmentti 12:a Sallan ja Kiestingin suunnalla Mannerheimristin arvoisesti.



Tali-Ihantalan torjuntataisteluissa kesällä 1944 Puroman Jääkäriprikaati teki vihollisen pysäyttäviä vastahyökkäyksiä, ja 6. Divisioonan komentajan kaaduttua hän sai divisioonan johdettavakseen. Saman divisioonan komentajana hän osallistui vielä saksalaisten karkottamiseen Lapissa aina käsivarteen saakka.



Sodan jälkeen Alberto Puroma toimi muun muassa Taistelukoulun johtajana ja hän jäi eläkkeelle Rajavartiolaitoksen päällikkönä vuonna 1956. Tarmokas ja sovitteleva Puroma kutsuttiin myös lukuisiin arvostettuihin luottamustehtäviin ja hän jaksoi elämänsä loppuun asti olla aktiivisesti mukana entisten joukko-osastojensa perinnetapahtumissa aina Lapissa asti. Lujahermoinen ja taitava Puroma kuului sotiemme menestyneimpien yhtymänkomentajien suppeaan kärkijoukkoon.



Tämä kirja on kunnianosoitus yhdelle ja hänen kauttaan kaikille jääkäreille, rintamakomentajille ja koko veteraanisukupolven työlle, joka pelasti maamme itsenäisenä valtiona jälkipolville.