Alueiden kehittäminen toteutuu yhä useammin alueella toimivien organisaatioiden ja asiantuntijoiden monenkeskisenä yhteistoimintana. Alueiden varautuminen äkillisiin rakennemuutoksiin on käytännössä pitkän aikavälin yhteistoimintana toteutettuja, ennakoituja ja osuvia elinkeino-, työllisyys-, koulutus- ja innovaatiopoliittisia toimenpiteitä. Ne uudistavat aluetta ja synnyttävät kapasiteettia, joka kohottaa alueen kykyä reagoida ja sopeutua rakennemuutosten negatiivisiin vaikutuksiin (Martin, 2012). Tässä tutkimuksessa tarkastellaan alueellisen case-kehittäjäverkoston johtamista äkillisiin rakennemuutoksiin varautumisen näkökulmasta. Tutkimuksessa alueellisen kehittäjäverkoston johtaminen näyttäytyy asiantuntijoiden osaamisen kasvattamista, oppimista, vuorovaikutusta ja sosiaalista pääomaa korostavana ja yhteistoimintaa kohdentavana visionäärisenä toimintana, joka pyrkii vastaamaan toimintaympäristön muutoksen tuottamiin ajankohtaisiin ja ennakoituihin yhteiskunnallisiin haasteisiin. Tutkimus on ajankohtainen, sillä alueiden kilpailukykyyn vaikuttaa yhä enemmän alueiden kyky sopeutua odottamattomiin ja nopeisiin rakenteellisiin muutoksiin (Cooke & Eriksson, 2012).

Tutkimus on toteutettu autoetnografisella tutkimusotteella. Tutkija on osallistunut useiden vuosien ajan tutkittavan kehittäjäverkoston sosiaaliseen prosessiin ja arjen kehittämiseen (Patton, 2002a). Tutkimuksen sekundääriaineisto koostuu havainnoista, joiden keräämiseen tutkija on käyttänyt osallistuvan havainnoinnin metodia. Sekundääriaineiston havainnoista tutkijalle on syntynyt omia kokemuksia, joita hän on tulkinnut hermeneuttisesti autoetnografista tutkimusotetta soveltaen (Anderson, 2006). Tutkimuksen primääriaineisto on muodostunut, kun tutkija on kirjoittanut tulkinnoistaan artikkeleita, julkaisuja ja raportteja. Ymmärryksen lisäämiseksi tutkija on antanut kehittäjäverkoston asiantuntijoista koostuvan interaktiivisen fokusryhmän (Davis & Ellis, 2008) rikastaa omia kokemuksiaan, tulkintojaan ja primääriaineistoaan. Vuorovaikutus ja dialogi fokusryhmässä ja verkoston sosiaalisissa rakenteissa ovat olleet keskeisiä välineitä kehittäjäverkoston asiantuntijoiden oppimiseen ja johtamiseen liittyvien tulkintojen tekemisessä ja merkityksien syntymisessä (Denzin & Lincoln, 2005).

Tutkimuksen tulosten mukaan varautuminen synnyttää monenkeskiseen alueelliseen kehittäjäverkostoon monikerroksisen, monisyklisen ja monikontekstisen kollektiivisen oppimisprosessin, jolla on innovatiivinen luonne. Oppimisprosessin tukemiseksi ja asiantuntijuuden kasvattamisen edellytysten luomiseksi, verkostossa toimivat asiantuntijat sovittavat yhteen kehittäjäverkoston rajapintoja ja kehittämiskonteksteja. Yhteensovittaminen tapahtuu vuorovaikutuksen ja sosiaalisen toiminnan välityksellä. Asiantuntijoiden välisissä oppimisprosesseissa luodaan alueen kehittämisen kannalta merkityksellistä, skenaariomaista uutta tietoa, mikä kuvaa alueen historiallista kehitystä ja ennakoi tulevaisuutta. Sitä hyödynnetään asiantuntijoiden välisessä yhteiskehittelyssä, jossa he tunnistavat alueen tulevaisuuden kannalta merkityksellisiä muutostekijöitä. Asiantuntijat luovat muutostekijöitä reflektoimalla rakennemuutoksiin varautumista edistäviä alueellisia ratkaisuja ja toimintamalleja, joita he oppivat muotoilemaan kysyntä- ja asiakaslähtöisiksi, innovatiivisiksi palveluiksi ja käytännöiksi.
Tutkimuksen tulosten mukaan kehittäjäverkoston johtaminen on verkostossa toimivien asiantuntijoiden oppimista edistävää jaettua johtamista. Sen tuella asiantuntijat yhdessä kasvattavat alueen itseuudistumisen kapasiteettia sosiaalisten prosessien välityksellä. Sosiaalisissa prosesseissa korostuvat asiantuntijoiden kehittämiskohteisiin kohdentama vuorovaikutus, keskinäisen luottamuksen kasvattaminen sekä jaettujen visionääristen näkemysten muodostaminen. Tutkimus osoittaa, että alueellisen kehittäjäverkoston johtamisella on keskeinen rooli, kun verkosto varautuu alueeseen kohdistuvien odottamattomien ja nopeiden rakennemuutosten tuottamiin negatiivisiin vaikutuksiin. Verkoston johtamisessa näyttäytyvät transformatiiviselle ja generatiiviselle johtamiselle tyypilliset piirteet.

Kehittäjäverkoston johtamisessa asiantuntijat integroivat ja juurruttavat äkillisiin rakennemuutoksiin varautumista alueelliseen yhteistoimintaan. Integroimisen ja juurruttamisen keskeisenä välineenä käytetään asiantuntijoiden välistä, kehittämiseen kohdennettua strategia- ja kehittämispuhetta. Puheen välityksellä asiantuntijat etsivät synergioita ja vapauttavat osaamista temaattisissa ja oppivissa yhteistoiminnan rakenteissa, joissa varautumista muutetaan kommunikoitavaan ja opittavaan muotoon. Eri alueilta, eri hallinnoista ja eri hallinnon tasoilta tulevat asiantuntijat kytkevät varautumista kokonaisvaltaiseen aluekehittämisen kontekstiin, jossa heidän tuottamaa tietämystä ja osaamista voidaan laajemmin hyödyntää.
Asiantuntijat johtavat äkillisiin rakennemuutoksiin varautumista edistämällä yhteistoiminnan jatkuvuutta ja vaikuttavuutta tuottamalla kehittäjäverkostoon jaettuja merkityksiä alueen menneisyydestä sekä nykyisyydestä tulevaisuuteen johtavasta kehityspolusta. Merkityksien tuottamiseksi asiantuntijat ylläpitävät jatkuvaa, tulevaisuutta ennakoivaa prosessia, jossa eri osapuolia törmäyttämällä haetaan jaettuja näkemyksiä alueen kehityshaasteiden sisällöistä ja muutostekijöistä. Merkityksiä etsitään asiantuntijoiden välisessä strategia- ja kehittämispuheessa ja asiakaslähtöisissä kehitystarinoissa, joissa niitä tehdään näkyväksi ja kytketään aluestrategiseen perustaan ja laajempaan keskusteluun. Merkityksien tunnistamisen tavoitteena on luoda jaettu kehitysnäkymä, jota asiantuntijat yhdessä tavoittelevat ja joka voidaan aluestrategisesti tunnustaa. Merkityksien antamisessa asiantuntijoiden välille syntyy oppimista tukeva kognitiivinen ja sosiaalinen vaikutus. Se edistää asiantuntijoiden kytkeytymistä verkoston yhteisiin oppimisrakenteisiin ja tietoperustaan sekä edistää heidän kykyään mobilisoida yhdessä varautumiseen tähtäävää konkreettista toimintaa.

Asiantuntijat johtavat kehittäjäverkostoa uudistamalla alueen dynaamisia elementtejä alueen kilpailukykyä parantavien kyvykkyyksien kasvattamiseksi. Dynaamiset elementit ovat asiantuntijoiden välistä vuorovaikutusta ja sosiaalista toimintaa, kykyä oppia uutta ja toimia verkostoissa sekä luoda yhteistoiminnassa uusia innovaatioita. Dynaamisten elementtien uudistamiseksi ja uusien kyvykkyyksien kasvattamiseksi kehittäjäverkoston asiantuntijat luovat jaettua näkemystä siitä, mitä kehittäjäverkostossa osataan kollektiivisella tasolla ja miten sitä tulisi täydentää. Tämän tukemiseksi asiantuntijat luovat verkoston kehittämiskohteisiin kohdentuvasta käytännön kehittämistyöstä vuorovaikutteisia oppimisympäristöjä. Oppimisympäristöissä erilaisuutta edustavat asiantuntijat oppivat kollektiivisesti ja muodostavat yhdessä uusia henkilökohtaisten kompetenssien ja metataitojen yhdistelmiä jaettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Asiantuntijat johtavat kehittäjäverkostoa myös ylläpitämällä kompleksisessa toimintaympäristössä toimivan kehittäjäverkoston yhteistoiminnan tasapainoisuutta ja dynaamisuutta. Strategiaa käyttäen ja käsitteellistäen asiantuntijat oppivat sovittamaan verkostoon kuuluvien organisaatioiden strategioiden painopisteitä ja asiakaslähtöisten visioiden elementtejä toisiinsa. Yhteensovittaminen on oppimista, joka toteutuu asiantuntijoiden välisen strategia- ja kehittämispuheen välityksellä. Onnistuminen yhteensovittamisessa pitää verkostoa koossa, muokkaa eri tasoilla toimivien asiantuntijoiden rooleja suhteessa yhteisiin kehittämistehtäviin sekä rakentaa luottamussiltoja ennestään vieraiden organisaatioiden ja asiantuntijoiden kesken. Strategia- ja kehittämispuheen avulla asiantuntijat tasapainottavat myös organisaatioiden välisiä ja asiantuntijoiden välisiä jännitteitä, jotka liittyvät erilaisiin odotuksiin ja intresseihin, kehittämisen ja kokeilemisen sekä kokemusten, palautteiden ja käytössä olevien resurssien välisten rajapintojen yhteensovittamiseen. Strategia- ja kehittämispuheen avulla asiantuntijat myös sovittavat yhteen eri organisaatioissa toimivien asiantuntijoiden laajaa diversiteettiä työtavoissa, arjen käytännöissä ja kehittämisen dynamiikassa. Konkreettiseen kehittämiseen kohdennettu strategia- ja kehittämispuhe inspiroi yhdessä toimivia asiantuntijoita luotsaamaan uusia kehitysideoita käytännön kokeilutoiminnaksi.