Taivalkoskelaislähtöisen Janne Nevalan esikoisromaani on kertomus kaihosta, kaveruudesta, koripallosta ja kasvukivuista 1980-luvun Koillismaalla. Päähenkilö Mikko on outolintu muualta muuttanut, joka pelaa koripalloa niin tosissaan, että välillä pallo lentää korisukan sijasta vastustajan kasvoihin. Jouni on esinörtti ja Pekka hölösuu rokkikitaristi, jolle ei ole pyhää mikään muu paitsi Wilko Johnson. Kolmikko taivaltaa läpi yhdeksännen luokan tuulen ja tuiskujen. Mikko on ihastunut Tiinaan ja saa tunnustettua tunteensa lauantai-iltana Kaarihallilla Jounin isän kaapista lainatun Pernod-taskumatillisen avulla. Jounikin löytää yllättäen tyttöystävän ja Pekka jää soittamaan sooloa. Sunnuntai-iltaisin kokoonnutaan Iijoen rantaan, rakennetaan maailman suurin nuotio ja parannetaan maailma. Mikko valitaan kalottimaajoukkueeseen. Ruotsissa pelit menevät päin seiniä ja riemua lisää tieto siitä, että he joutuisivat taas muuttamaan. Peli vihelletään poikki. 2004 Mikko saa puhelinsoiton Jounilta ja muistutuksen vanhasta lupauksesta tulla porukan ensimmäisen lapsen kummiksi. Mikko matkaa Taivalkoskelle 20 vuoden tauon jälkeen ja miettii mikä on muuttunut. Ebba Grön soi, juhlapuku ryvettyy ja vaihtuu mutkien kautta pelipaitaan jälleen.