Puolella Suomen viljanviljelyalasta kasvaa ohraa. Yleisin ohran kasvitauti on lehtiä vioittava verkkolaikku, jonka aiheuttaja on kotelosieniin kuuluva Pyrenophora teres Drechsler. Taudinkestävyys on ympäristöystävällinen ja taloudellinen keino hallita pieneliöiden aiheuttamia kasvitauteja. Taudinaiheuttajan tuntemus on taudinkestävyysjalostuksen perusta. Taudinaiheuttajan yleisyyden lisäksi on huomioitava taudinaiheuttajan virulenssi (taudinaiheuttamiskyky) ja sen muuntelun todennäköisyys. Taudinaiheuttajan kyky muuntua tuo mukanaan riskejä, joiden ennakoiminen on oleellinen osa onnistunutta taudinkestävyysjalostusta. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää luotettavat ja tehokkaat menetelmät Pyrenophora teres f. teres – virulenssin testaamiseksi ja selvittää, mikä on suomalaisten P. teres f. teres –isolaattien virulenssi ja miten se huomioidaan taudinkestävyysjalostusohjelmassa. Aineisto koostui vuosina 1994–2007 Suomesta 19 paikkakunnalta kerätyistä 239 P. teres f. teres –isolaatista sekä 200 laboratoriossa tuotetusta suvullisten P. teres –risteytysten jälkeläisisolaatista. Tutkimus osoitti, että kasvihuoneessa toteutettava virulenssitesti on luotettava ja taloudellinen menetelmä P. teres f. teres -sienen virulenssin kuvaamiseksi. Ympäristöolosuhteiden, lämpötilan, valon ja ilmankosteuden tulee olla testeissä vakioidut, jotta eri testien tulokset ovat keskenään vertailukelpoiset. Tartukkeen itiöpitoisuus sekä havainnoitavan ohralehden ikä vaikuttivat merkittävästi virulenssin ilmenemiseen. Sitä vastoin ohran siemenen koko, P. teres -isolaattien morfologiset ominaisuudet, itiöntuottokyky tai kasvunopeus agar-maljalla eivät vaikuttaneet virulenssiin. Tutkimuksessa määritettiin ohragenotyypit, joiden reaktiot ilmentävät P. teres -sienen virulenssia eri maissa ja joita suositellaan käytettäväksi kansainvälisesti. Virulenssia tehokkaasti mittaaviksi ohragenotyypeiksi osoittautuivat: c-8755, c-20019, CI 5791, CI 9825, Canadian Lakeshore, Harbin, Prior, Skiff, ja Harrington. Suomalaisten P. teres f. teres -isolaattien virulenssi on pysynyt muuttumattomana vuosien 1994 ja 2007 välillä. Tulokset osoittivat eroja taudinaiheuttajan aggressiivisuudessa mutta erot isolaattien virulenssissa olivat harvoin merkittäviä. Yksikään testatuista P. teres f. teres -isolaateista ei ollut virulentti ohragenotyypeillä CI 5791 ja CI 9819. Toisin kuin laboratoriotesteissä, Suomen ohrapelloilla ei havaittu suvullisesta lisääntymisestä johtuvaa virulenssin muuntelua. Tutkimustulokset osoittivat, että suomalaisissa ohralajikkeissa esiintyy pitkäkestoista verkkolaikunkestävyyttä. Tämä on saavutettu laajoilla perinteisiin menetelmiin perustuvilla risteytyksillä, sekä testaamalla jalostusaineistoa jo ensimmäisten sukupolvien aikana eri ympäristöissä luonnon tartunnalle altistettuna. Tutkimuksessa valikoitui jalostustyössä aiemmin käyttämätöntä, hyvin verkkolaikun kestävää ohramateriaalia. Laaja-alaisuudeltaan ja tehokkuudeltaan poikkeavien taudinkestävyyslähteiden käyttö on suositeltavaa, jotta P. teres -isolaattien muuntumista sekä tästä aiheutuvaa taudinkestävyyden murtumisen riskiä voidaan hillitä. Ohragenotyypit c-8755, CI 9825 ja CI 5791 ovat suositeltavia uusia verkkolaikun kestävyyslähteitä käytettäväksi suomalaisessa ohranjalostuksessa. Näillä on toisistaan poikkeava yhdysvaikutus eri P. teres f. teres -isolaattien kanssa, ja kaikki genotyypit ovat erityisen kestäviä suomalaisia P. teres f. teres -isolaatteja vastaan.