Kristillinen lähetystyö kasvoi 1900-luvun alussa yhdeksi maailman suurimmista naisliikkeistä. Myös suomalaiset naiset löysivät lähetysalalla väylän hengelliseen työhön aikana, jolloin kirkon virkojen avautumiseen oli vielä vuosikymmeniä.
Japanin kutsu käsittelee naislähettien historiaa evankelisen herätysliikkeen Japanin-lähetyksessä 1900-luvun alkupuolella. Patriarkaalisissa uskonnollisissa yhteisöissä naislähettien asema oli usein vaikea. Yksilöitä rohkaisivat työhön sekä lähetyskäsky että Paavalin esimerkki kristityn aktiivisesta julkisesta toiminnasta, toisaalta naislähettien odotettiin taipuvan näkymättömään ja hiljaiseen työsarkaan. Heidän piti todistaa uskostaan vaatimattomasti mutta voimallisesti. Naislähetit olivat kuitenkin eläviä esimerkkejä mahdollisuudesta vastustaa kristityn naisen korkeinta kutsumusta eli avioliittoa ja omistautua sen sijaan ammatilliseen kutsumustehtävään. Näiden luoma jännite oli osa naislähetin elämää ja ristiriitaisten vaatimusten yhteen sovittaminen jatkuva haaste.
Vapaana ja varjossa analysoi, mitä lähetystyö merkitsi naisille itselleen. Sukupuoleen, uskontoon ja kulttuuriseen vuorovaikutukseen kytkeytyvät ilmiöt paljastavat, millaisia kamppailuja kutsumuksesta kiinni pitäminen tuotti lähetyksen sisällä ja vieraan kulttuurin keskuudessa. Samalla tutkimus kytkeytyy naisten kansainvälisen toiminnan kehitykseen ja valaisee tapoja, joilla naiset raivasivat uusia uria kotimaan rajojen ulkopuolella.