Tutkimuksessa todetaan hieronnalla olleen merkitystä potilaiden kokonaistoimintakykyyn, joka käsitti fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata psykiatristen potilaiden kokemuksia hieronnasta ja hieronnan merkityksiä psykiatrisille potilaille. Tutkimus on metodiselta luonteeltaan kvalitatiivinen tapaustutkimus. Aineisto koostuu psykiatristen potilaiden (5), omahoitajien (6) ja kuntohoitajan teemahaastatteluista, omahoitajien ja kuntohoitajan havainnoinneista sekä potilasasiakirjoista. Tutkimusaineistot analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä. Tutkimukseen osallistuneiden potilaiden perustava kokemus hieronnasta oli koettu hyvä olo. Se sisälsi fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvän olon. Fyysisen hyvän olon keskeisin tekijä oli kosketus. Psyykkisen hyvän olon kokemuksista merkittävimmäksi muodostui mielialan kohoaminen, hyvän olon ja mielihyvän tunne sekä tasapainoisempi olo. Sosiaalisen hyvän olon kokemus muodostui luottamuksellisesta ja hyvästä hoitosuhteesta, jonka keskeisimmäksi tekijäksi nousi keskustelu, kuntohoitajan persoonallisuus ja ammattitaito. Hieronnan negatiiviset kokemukset muodostuivat kivusta ja negatiivisten tunteiden välittymisestä hierontatapahtuman aikana. Hieronnalla oli merkitystä potilaiden kokonaistoimintakykyyn, joka käsitti fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn. Keskeisimpiä fyysistä toimintakykyä lisääviä tekijöitä olivat kipu-, särky-, tuskaisuus- ja jännitystilojen helpottuminen, väheneminen ja poistuminen. Toimintakykyisyyden lisääntyminen ilmeni potilaiden elinvoimaisuuden ja liikunnan lisääntymisenä, lääkkeiden tarpeen vähenemisenä, rauhallisena yöunena ja hygieniasta huolehtimisena. Psyykkisen toimintakyvyn alueella hieronnan merkitykset ilmenivät psyykkisinä voimavaroina: rauhallisuutena, rentoutuneisuutena, vapautuneisuutena, optimistisuutena, toiveikkuutena, sitoutuneisuutena hierontaan ja itsetunnon kohoamisena. Mielialaan hieronta vaikutti merkittävästi lisäten psyykkistä hyvinvointia. Hieronnan merkitykset sosiaaliseen toimintakykyyn ilmenivät aktiivisuutena, oma-aloitteisuutena, luottamuksellisuutena kuntohoitaja/hoitaja - potilassuhteessa ja vuorovaikutuksen edistymisenä. Tutkimuksessa saatua tietoa voidaan hyödyntää sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä alan koulutuksessa, kuntohoitajan, lähihoitajan ja hierojan täydennys- ja jatkokoulutuksessa sekä kehitettäessä psykiatrisen hoitotyön auttamismenetelmiä. Asiasanat: mielenterveys, mielenterveysongelma ja -häiriö, hieronta, kosketus, psykiatrinen potilas, hyvä olo, toimintakyky, tapaustutkimus.