"Häpeänkö alastomana minua katselevan kissan edessä koska olen kuin eläin, jolla ei ole tajua alastomuudestaan? Vai häpeänkö päinvastoin kuin ihminen, joka tietää olevansa alasti? Kuka siis silloin olen? Kuka minä olen? Keneltä sitä kysyä ellei toiselta? Ehkäpä kissalta itseltään?"

Filosofi seisoo alasti kissansa edessä ja tuntee outoa häpeää. Kysymykset ihmisestä, eläimestä ja näiden suhteista nousevat pakottavina ajattelijan tajuntaan. Ei aikaakaan kun pienen kissan katse alkaa horjuttaa koko länsimaisen filosofian perinnettä, jolle ihmisen ja eläimen välinen jyrkkä raja on ollut itsestäänselvyys.

Jacques Derridan (1930-2004) Eläin joka siis olen on eläinfilosofian moderni klassikko. Kirjassa Derrida purkaa kiehtovalla tavalla länsimaisen eläinajattelun perinnettä ja osoittaa ihmisen ja eläimen välisen rajan keinotekoisuuden. Derrida näyttää, kuinka pyrkimyksemme kätkeä oma eläimellisyytemme ja vastaavasti kieltää eläimiltä kaikki se, mitä pidämme itsellemme ominaisena, johtaa meidät kaksinkertaisesti harhaan. Eläin joka siis olen pakottaa arvioimaan uudelleen paitsi oman ihmisyytemme, myös suhteemme eläimiin. Samalla kirja laittaa kovapintaisenkin humanistin ihmisuskon horjumaan.

Teos on vaikuttanut ratkaisevasti posthumanistisen ajattelun kehitykseen, ja se on ehdotonta lukemista niin alan tutkijoille kuin kaikille muillekin, joita ihmisyys ja suhteemme eläimiin askarruttaa.