Vasta iltapäivällä voi tulla tietoiseksi kaaresta, jota aurinko on taivaalla tekemässä.

Jaana Seppänen kuljeskelee fatalistina Ouagadougoussa ja misantrooppina Roomassa. Vaieten hän odottaa Oostendessa nousuvettä.

Toisessa esseekokoelmassaan Seppänen pohtii tarkkaan ja raadolliseen tyyliinsä ikävystymisen, kommunikaation ja väärinymmärrysten teemoja ja peilaa niitä mm. Krzysztof Kieslowskin, Michael Haneken, T.S. Eliotin, Michel Houellebecqin, Pier Paolo Pasolinin ja Imre Kertészin teoksiin. Kohtalo on tumma sävy, joka värjää näkökentän laidat, matalataajuinen jyminä, jonka voi tarkasti kuuntelemalla erottaa maailman hälyn takaa. Tähän mielentilaan, iltapäivään, Seppänen kutsuu lukijansa.

Jaana Seppänen on vapaa kirjailija ja kääntäjä. Hän debytoi 2008 romaanilla Lublinin taika. Seppäsen esseekokoelma
Carmenin silmät (2011) sai laajasti huomiota ja kehuja. Viimeisin teos on yhdessä Johanna Venhon kanssa kirjoitettu dialogiromaani Revitään rikki se rakkaus (2013).