Säteen aavistus sisältää herkkiä tanka- ja haikurunoja, joissa suomalaisen luonnon kauneus ja vuodenaikojen vaihtelu piirtyy kuvana lukijan mieleen. Runot puhuvat luonnon viisaudesta ja elämästä. Kylmän talven jälkeen tulee aina kevät ja yön jälkeen aamu.



Lukija voi elää runojen tunnelmissa ja nähdä valon aavistuksen koivun oksalla ja kokea sateen ropinan ja syksyn tuulen tuiverruksen. Runojen sanoma tiivistyy viimeisessä runossa rakkauteen.