Kanneton kirja, avoselkäsidos.

”Jos korvia höristi, saattoi kuulla syvärakenteen tasaisen hengityksen.”

Mitä hämäräperäistä tapahtuu kilometrien syvyydessä maan alla? Minkä salaisuuden kätkee raunioiksi pommitettu kaupunki Laima? Mitä Rainbow Dash ja muut ponit löytävät valtavalta kaatopaikalta?

Hevosharrastajien maailmaan sijoittuva ja Tallitylleröt-ryhmän edesottamuksia seurannut Neljä ratsastajaa -sarja huipentuu Tuhatkaunokin tuhossa, joka käsittelee maailmanloppuja monissa eri tyylilajeissa – unohtamatta kirjallisuuden itsensä loppua. Samaan aikaan ponisarjan kanssa päätöksensä saa trilogia, jonka aiemmat osat olivat Neuromaani (2012) ja Jatkosota-extra (2017).

Uusi romaani palmikoi, bastardisoi ja romahduttaa Yli-Juonikkaan aiempaa tuotantoa ja jatkaa monien edeltävien teosten tarinalinjoja. Kirjailija etsii yhteyttä lukijaan, jolta peritään vanhoja velkoja.

Joka sekunti miljardeja ovia sulkeutuu lopullisesti. ”Uhkasakosta huolimatta julkaisen kaikki tiedot tunnelisodasta”, tuntuu Yli-Juonikas kirjallaan sanovan, vaikka tekijän todelliset tarkoitusperät muuttuvatkin teoksen edetessä aina vain tulkinnanvaraisemmiksi. Tuhatkaunokin tuho ei ole alkumeri vaan loppumeri.