Jaskan kertomus on ainutlaatuinen ruohonjuuritason dokumentti tavallisen legioonalaisen arkipäivästä 1950-luvulla Algerian sodassa sekä siitä, miten miehitysarmeija toimi. Tarina on myös omalla tavallaan hyvin inhimillinen raa'asta aiheesta huolimatta. Kertomuksen henkilöt alkavat elää aivain kuin tuntisit heidät.

Jaakko Sarlin-Lappeteläinen (1937-1993) "Jaska" kertoi tarinaansa kirjan kirjoittajalle Heli Santavuorelle usean kuukauden ajan, ja raakatekstiä oli lähemmäs tuhat liuskaa. Jaska puhui sinnikkäästi kunnes tyhjeni ja tunsi sanoneensa "kaiken". Jaskalle kirjaprojekti oli tärkeä. Hänen oma suhteensa legioonaan oli ristiriitainen. Toisaalta hän ihannoi sitä, toisaalta varoitteli ketään sinne lähtemästä ja todisti myös koko elämänkaarellaan miten pahat arvet sotiminen oli häneen jättänyt. Kirjan työstäminen oli hidasta, sillä raakateksti todella oli polveilevaa sekamelskaa ja tavoite oli säilyttää Jaskan kertojanlaatu.

Nyt kirja on viimeinkin valmis. Jaska toisteli usein, että tästä kirjasta on tultava "totuutta, ei mitään Ramboa". Tätä ohjetta on yritetty noudattaa sillä varauksella, että totuus on Jaskan oma.