Sadunhohtoinen loppusoitto fantasiasaagalle Taru Sormusten herrasta.
Jukka Virtasen Ryhmäteatterin Taru Sormusten herrasta -näytelmään suomentama Tolkienin haikeankaunis runo upeasti kuvitettuna, kauniina kirjana.
Bilbon viimeinen laulu on sadunhohtoinen loppusoitto J. R. R. Tolkienin fantasiasaagalle Taru Sormusten herrasta. Kun Sormusten haltijat, heidän joukossaan maineikas velho Gandalf, Sormuksen aikoinaan löytänyt hobitti Bilbo Reppuli ja hänen sankarillinen sukulaispoikansa Frodo, nousevat Harmaista satamista valkoiseen laivaan joka purjehtii Suurelle Merelle, kauas länteen, virittää vanha Bilbo pimenevässä illassa laulun. Se on haikeankaunis hyvästijättö ystäville ja kotimaalle, mutta samalla siinä sykkii tuntemattoman tulevaisuuden ja ikuisen rauhan kaipuu.
Pauline Baynes, Tolkienin suosikkikuvittaja, on täydentänyt säkeet jalokivenkaltaisin piirroksin, joissa Tarun Sormusten herrasta sankarit saapuvat haltioiden seurassa satamaan. Niiden rinnalla on kohtauksia Hobitista. Bilbon vaiheikas ensimmäinen matka siis vertautuu viimeiseen, lopulliseen. Kirjan lopussa on selostukset kuvien aiheista. Runo, jonka Tolkien antoi kiitokseksi kirjailijan valtavaa ihailijapostia hoitaneelle sihteerilleen Joy Hillille, ei sisälly Taruun Sormusten herrasta ja se julkaistiin vasta Tolkienin kuoleman jälkeen.
J. R. R. Tolkien (1892–1973) oli kielitieteilijä, joka teki elämäntyönsä Oxfordin yliopistossa anglosaksin sekä englannin kielen ja englantilaisen kirjallisuuden professorina. Tolkienin ensimmäinen romaani Hobitti eli Sinne ja takaisin julkaistiin vuonna 1937. Suurteostaan Taru Sormusten herrasta hän kirjoitti vuodesta 1936 vuoteen 1949. Teos julkaistiin 1950-luvulla ja Tolkienista tuli ympäri maailman luettu kulttikirjailija, erityisesti nuoren opiskelijapolven henkinen opettaja ja profeetta.
Pauline Baynes (s. 1922) on kuvittanut useita Tolkienin teoksia, joista on suomeksi julkaistu Maamies ja lohikäärme ja Seppä ja Satumaa. Baynesin tarumainen kuvitustyyli on tuttu myös C. S. Lewisin Narnia-sarjan lukijoille.
