Perhehoitoliitto ry ja Diakonia-ammattikorkeakoulu Oy toteuttivat yhdessä perhehoidon täydennyskoulutuksen perhehoitajille ja sosiaalityöntekijöille 2009–2010. Koulutuksen tavoitteena oli lisätä yhteistä tietoa ja ymmärrystä perhehoidosta ja vahvistaa yhteistyötä lapsen parhaaksi. Tavoitteena oli lisäksi parantaa perhehoidon laatua, tukea perhehoidon sosiaalityöntekijöitä heidän työssään sekä lisätä perhehoitajien valmiuksia ja jaksamista heidän tehtävässään. Koulutuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa Perhehoitoliiton sisältöasiantuntemus ja Diakin asiantuntemus koulutuksen järjestäjänä täydensivät hyvin toisiaan. Työraportissa kuvataan täydennyskoulutuksen pilottihankkeen suunnittelu, toteuttaminen ja arviointi. Perhehoidon täydennyskoulutuksen arviointi toteutettiin prosessiarviointina. Arviointiin osallistuivat pilottikoulutukseen osallistuneet perhehoitajat ja sosiaalityöntekijät, ohjausryhmän jäsenet sekä koulutuksen suunnittelijat. Monipuolisen asiantuntemuksen käyttö pilottikoulutuksen suunnitteluvaiheessa oli tärkeää. Perhehoidon sosiaalityöntekijöiden ja perhehoitajien osallistuminen samaan koulutukseen nähtiin haasteelliseksi mutta erittäin tarpeelliseksi ja hyväksi asiaksi. Erityisen tärkeäksi koettiin vertaistuen merkitys, sillä yhteinen koulutus antaa opiskelijoille hyvän mahdollisuuden verkottumiseen ja asioiden yhteiseen jakamiseen. Koulutukseen osallistujat arvioivat koulutuksen sisältöalueet tärkeiksi. Sisältöjen ajankohtaisuus ja sovellettavuus koettiin myös tärkeiksi. Koulutukseen osallistuvien taustat ja tarpeet olivat hyvin erilaisia, minkä johdosta osa koulutettavasti olisi toivonut teoreettisempaa antia, kun taas toiset pitivät koulutuspäiviä liiankin tiiviinä. Verkko-opiskelun kehittämistä pidettiin haasteena, jotta se palvelisi sekä perhehoitajia että sosiaalityöntekijöitä. Tehtäviä tulisi myös eriyttää enemmän. Koulutuksella koettiin olleen vaikuttavuutta; koulutettavat saivat lisää tietoa ja taitoa, ja myös toisten työn tuntemus lisääntyi. Pilottikoulutuksesta saatu palaute osoitti, että perhehoidon ammatillisuus ja perheenomaisuus eivät ole toisiaan poissulkevia asioita, vaan ne voivat toteutua yhtäaikaisesti. Sijoitettavat lapset ja nuoret tarvitsevat erityistä hoivaa ja huolenpitoa, ja tämä edellyttää myös perhehoitajilta sekä valmentautumista että jatkuvaa kouluttautumista. Pilottikoulutuksesta saadun palautteen perusteella niin perhehoitajien kuin perhehoidon sosiaalityöntekijöiden mukaan hyvä perhehoito edellyttää myös ammatillisuutta, yhdessä asioiden jakamista, vertaistukea ja hoitajan omaa hyvinvointia. Näitä asioita voidaan erityisesti tukea koulutuksen ja työnohjauksen kautta. Toteutetun koulutuksen ja siihen liittyvän arvioinnin pohjalta on suunniteltu täydennyskoulutusmalli perhehoitajille ja perhehoidon sosiaalityöntekijöille. Täydennyskoulutusmallissa on alussa noin vuoden kestävä kahdentoista päivän intensiivinen osio, joka koostuu lähijaksoista, pienryhmistä, itsenäisestä opiskelusta ja verkko-opinnoista. Täydennyskoulutusmalli koostuu neljästä eri teema-alueesta: Mistä hyvä perhehoito on tehty? Mitä lapsi ja nuori tarvitsee kasvaakseen? Perhehoidon verkot ja verkostot sekä Pysyvyys lapsen etuna. Perhehoidon ydin, lapsi ja nuori, on yhteinen fokus, jonka kautta asioita tarkastellaan. Täydennyskoulutusmallissa on neljä tehtävää: orientoiva tehtävä, kaksi välitehtävää ja laajempi, koko koulutuksen ajan prosessoitava kehittämistehtävä. Vuoden kestävän intensiivisemmän osion jälkeen perhehoitajilla ja perhehoidon sosiaalityöntekijöillä olisi mahdollisuus täydentää osaamistaan vuosittain. Koulutuksen jatkon osalta on tärkeää, että perhehoitajilla on mahdollisuus koulutukseen perhehoitosijoituksen eri vaiheissa hoidettavan tai hänen omien erityistarpeittensa mukaan. Eduskunta hyväksyi 1.3.2011 lastensuojelulakiin tehdyn muutosesityksen, joka määrittää perhehoidon ensisijaiseksi hoitomuodoksi lastensuojelun sijaishuollossa laitoshoitoon nähden. Tämän esityksen myötä perhehoidon täydennyskoulutuksen kehittäminen nousee entistä tärkeämpään asemaan. Jotta perhehoitajat pystyisivät tukemaan sijoitettujen lasten kasvua ja kehitystä, heillä tulee olla oikeus ja velvollisuus kattavaan ennakkovalmennukseen ja täydennyskoulutukseen. Täydennyskoulutus toimii keskeisenä tukimuotona, jossa lähtökohtana ovat yksilölliset sijoitetun lapsen tarpeet ja niihin vastaaminen.