Kelassa on järjestetty 16-29-vuotiaille nuorille matalan kynnyksen ammatillista kuntoutusta, jonka myöntöehdoissa poikkeuksellisesti ei edellytetä lääkärinlausuntoa. Uudenlainen tapa hakea kuntoutusta herättää kysymyksiä: miten asiakkaan toimintakyky arvioidaan, kun tarvittavat tiedot kerätään pääosin asiakasta haastattelemalla? Minkälaista harkintaa tällainen päätöksenteko edellyttää?

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin näitä kysymyksiä NUOTTI-valmennuksen ratkaisutyön näkökulmasta. Aineistona käytettiin etuuskäsittelijöille osoitettua kyselyä ja haastatteluita. Tuloksissa korostui NUOTTI-valmennusta hakevien nuorten tilanteiden moninaisuus ja sen myötä palvelun tarkoituksenmukaisuuden arviointi. Etuuskäsittelijöiden lisääntynyt harkintavalta edellytti heiltä kykyä tunnistaa nuoren yksilöllinen tuen tarve ja myös löytää keinot vastata siihen NUOTTI-valmennuksen avulla.