Pesäpalloa sanotaan syystäkin Suomen kansallispeliksi. Vaikka ensimmäiset pelit käytiin pian itsenäistymisemme jälkeen, ovat pesäpallon juuret vuosisatojen takana. Maassamme pelattiin kymmeniä erilaisia pallopelejä 1800-luvulla. Jo Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä lyödään kartuilla kiekkoa. Tunnetuin pallopeli 1800-luvulla oli kuningaspallo. Tämä peli oli Lauri ”Tahko” Pihkalalle hyvin tuttu.

Suomen itsenäistyttyä Tahko Pihkala halusi pelin, joka kehittäisi monipuolisesti fyysisiä ominaisuuksia ja olisi myös taktisesti vaativa. Soveltaen eri kotimaisten pallopelien ja amerikkalaisen baseballin parhaita puolia hän kehitti pesäpallon 1920-luvun alussa. Suomi oli pesäpallon syntyaikoina kansalaissodan jälkeen jakautunut, ja Tahko Pihkala halusi yhdistää kansaa omalla pelillään. Tässä hän onnistuikin.

Suomesta on maamme itsenäisyyden aikana muuttanut ulkomaille lähes miljoona henkeä. Mukanaan he ovat vieneet pesäpallon, jota on pelattu ja pelataan edelleen useilla mantereilla. Aikojen kuluessa säännöt ovat hieman eriytyneet, mutta pelin idea Tahkon esittämällä tavalla on säilynyt. Joissain maissa peli-into suomalaisten keskuudessa on hiipunut, toisissa maissa taas uusien sukupolvien ja paikallisen kantaväestön innostuminen on pitänyt pelin hengissä. Kirjassa tarkastellaan maittain peliä ja myös siihen liittyviä kulttuurisia eroja. Suomessa tiukan pelin jälkeen lähdetään usein kiukusta puhisten kotiin, mutta ulkomailla joukkueet saattavat mennä yhdessä grillaamaan ja keskustelemaan pelitapahtumista. Eikös urheilun tarkoituksena olekin yhdistää eikä erottaa?