Kaikki elävä kuolee, sen opimme jo varhain. Lähellä olevan ihmisen kuolema on vaikea hyväksyä. Oman elämän päättymisen ajattelemisen siirtää mielellään tuonnemmaksi.

Teologian tohtori, pastori Irja Aro-Heinilä on pohtinut runoissaan – saamansa saattohoitokoulutuksen jälkeen – elämän viimeisiä vaiheita ja siihen liittyviä tunteita.

Minuun saa koskea,
päätäni saa silittää,
käden ottaa käteen,
varpaita hieroa.

Elän vielä. Tunnen.
Tunnen hyvinkin.