Vuonna 1942 jugoslavialainen Erika vietiin kotoaan ”lääketieteellisiin” tutkimuksiin, niin kuin natsimiehittäjät asian esittivät. Tutkimuksissa Erika todettiin arjalaiseksi, hänen henkilötietonsa tuhottiin ja hän ”syntyi uudelleen” Ingrid von Oelhafenina, eikä hän enää nähnyt omaa perhettään. Lebensborn oli valtakunnankansleri Heinrich Himmlerin hanke, jonka tavoitteena oli kasvattaa arjalaisten määrää. Erika ei ollut ainoa lajissaan - ohjelman puitteissa kidnapattiin puoli miljoonaa lasta Saksan valloittamilta alueilta. Myöhemmin tuhansia lapsia tapettiin, kun heidän todettiin olevan rodullisen keskiarvon alapuolella. Ingrid von Oelhafen sai selville todellisen taustansa 1990-luvulla, minkä jälkeen hän jäljitti 20 vuotta historiaansa ja tutki Lebensborn-ohjelmaa niin Nürnbergin arkistoissa kuin haastattelemalla kohtalotovereitaan. Kun Ingrid lopulta löysi oikean perheensä, hän sai selville, että natsit olivat aikanaan antaneet hänen tilalleen toisen lapsen, joka oli kasvatettu ”Erikana”. Kolmannen valtakunnan kadotetut lapset on sekä taitava historiallinen tietokirja että tunteita herättävä tarina aiheesta, joka on jäänyt liian vähälle huomiolle Euroopan historiassa.