Yhdeksänkymmentäkuusi sivua suomen kielen venytystä ja paukuttelua

Rakastettuja runoklassikoita sekä hilpeitä limerikkejä, joissa kierretään ympäri Suomenmaan. Ja kaiken kruunaa Tiina Pajun hykerryttävä värikuvitus.

Yksi mies oli kotoisin Narvasta,
kuuli rapinaa raaputusarvasta
ja kun se rapsutti sen
luki riemastuen
että voitto oli viisitoista varvasta.

Tiihosta lukiessa on kuin Linnanmäellä: runot pyörittävät, vispaavat, vatkaavat, tempaavat ilmalentoon ja huimaan liukuun.

Jees ketsuppia! -kokoelmaan on koottu sekä uutta että vanhaa Tiihosta. Mukana on rakastettuja klassikoita Levottomasta lehmästä Satelliitti Väinö Viitoseen, kaikki hypyt Helsinkiin eli runot kirjasta Ei-Kaj Plumps sekä uusia, hilpeitä limerikkejä, joissa kierretään ympäri Suomenmaan.

Ilpo Tiihonen (1950–2021) oli Suomen tunnetuimpia ja rakastetuimpia runoilijoita, jonka runoissa on valloittavaa riimittelyä, huumoria, viisautta ja lämpöä. Tiihosen esikoisteos Sarkunmäen palo ilmestyi 1975 ja seuraavana vuonna julkaistiin hänen ensimmäinen näytelmänsä Pihapuu, jota esitettiin Kom-teatterissa. Tiihosen viimeiseksi runokokoelmaksi jäi Jumalan sumu 2009. Lisäksi Tiihonen kirjoitti teatteri- ja televisionäytelmiä sekä kuunnelmia ja suomensi muun muassa lastenkirjallisuutta ja runoutta. Vuosituhannen vaihteessa Tiihonen julkaisi runojaan yksissä kansissa kokoelmassa Lyhyt oodi kaikelle, valitut runot 1975–2000. Tiihonen sai lukuisia palkintoja, kuten Valtion kirjallisuuspalkinnon (1981), Kalevi Jäntin palkinnon (1982), Eino Leinon palkinnon (1991), Einari Vuorela -runopalkinnon (1997), Kirjallisuuden valtionpalkinnon (2005), Savonia-palkinnon (2005), Tanssiva karhu -palkinnon (2005) ja Pro Finlandia -mitalin (2005). Vuonna 2012 Tiihoselle myönnettiin taiteilijaeläke.