Oppimista voidaan edistää pedagogisia menetelmiä varioimalla kunkin yksilön oppimistyylejä mukaillen, oppimisympäristöjä kehittämällä ja koulutusrakenteita muokkaamalla. Tutkimuksessa "Toisen asteen koulutusrakenteen kehittyminen ja kokeilurakenteiden arviointi" tarkastellaan koulutusrakenteita oppimisen osatekijänä toisen asteen koulutusrakenteen kehittymisprosessissa vuonna 1985 aloitetun keskiasteen koulutusrakenteen ja sitä seuranneiden 1990 -luvun toisen asteen koulutusrakenne- kokeilujen toteutuksen yhteydessä. Tutkimus liittyy toisen asteen koulutuksen arviointitut- kimus sarjaan. Luonteeltaan tutkimus on ammatillista koulutusta koskeva seuranta- ja toimintatutkimus, missä tiedollisten (kvantitatiivisten) ja laadullisten (kvalitatiivisten) menetelmien yhteydessä on käytetty monensuuntaista tarkastelua triangulaatiota (kolmio- mittausta). Käytettyjen menetelmien avulla arvioidaan saavutetun luotettavaa tietoa keskiasteen koulutusrakenteen kehittymisestä ns. toisen asteen koulutusrakenteeksi aikavälillä 1985 - 2000.
Väitöskirjaksi tarkoitetussa osakokonaisuuksia yhdistävässä tutkimuksessa etsitään vastauksia neljään pääkysymykseen (tutkimusongelmat)
1. Miten keskiasteen koulutusrakenteen tavoitteet ovat toteutuneet toisen asteen koulutusrakenteessa?
2. Miten oppilaitoksen kasvuedellytykset, kasvuorientoituneisuus ja ilmapiiri on tukenut koulutusrakenteen toteutusta?
3. Miten koulutusrakennekokeilujen tulokset ja kansainväliset suuntaukset on otettu huomioon toisen asteen koulutuksen kehittämisessä?
4. Miten koulutusrakenteiden ennakoidaan kehittyvän aikavälillä 2000-2015?
Tutkimuksessa verrataan keskiasteen koulutusrakenteen ja 1990 -luvun koulutusrakenne- kokeilujen tavoitteita ja toteutumista toisiinsa ja toisaalta brittiläisen koulutusjärjestelmän vastaaviin tuloksiin. Vertailut ovat hyödynnettävissä valtakunnan ja paikallisen tason koulutussuunnittelussa ja päätöksenteossa.
Koulutusrakennekokeilujen myötä syntynyt toisen asteen koulutusrakenne-synteesi on enemmän kuin sen osarakenteet, so. keskiasteen koulutusrakenne, joustava koulutusrakenne ja nuorisokoulurakenne. Keskiasteen koulutusrakenteen tavoitteet ovat toteutuneet toisen asteen koululakien 629 -631/98 jälkeen.
Kasvuedellytyksillä ja ilmapiirillä näyttää olevan selvä syy-yhteys koulutusrakenteiden onnistumiseen. Jos oppilaitoksen ilmapiiri on hyvä, usein henkilöstö on tiimiytynyttä ja haluaa kehittyä ja kehittää opetusympäristöään laadukkaasti. Ilmapiirin ollessa huono, henkilöstö toimii usein yksilöorientoituneena (individuaalisesti) tai "kuppikuntina". Omista toimista ei yleensä haluta kantaa vastuuta. Tämä johtaa tehottomuuteen ja henkilöstön turhautumiseen
Maailman laajuisesti pyritään tunnustamaan saman alan tutkinnot eri maissa. Koulutusjärjestelmiä muokataan sellaisiksi, että niissä on laajoja työssä oppimisen jaksoja ja toisaalta riittävästi yleissivistävää osuutta. Tarkoituksena on, että toisen asteen koulutus tuottaa yleisen jatko-opintokelpoisuuden ja toisaalta vahvan pohjan työammatteihin. Tutkintoja voi täydentää ammatillisilla jatkotutkinnoilla, ammattitutkinnoilla ja erikoisammattitutkinnoilla. Toisen asteen koulutusrakenne toteuttaa varsin kattavasti kansainväliset saman koulutustason tutkintovaatimukset.
Merkittävä koulutusrakennekokeilujen tulos on oppilaitosten ja työpaikkojen verkosto- rakenteiden syntyminen ja tehokas hyödyntäminen. Työnantajilta on saatu opiskelijoiden laajasta osaamisesta rohkaisevaa palautetta, mutta jos osaamistarve on tapauskohtaisesti spesiaalisempi, palaute on ollut usein huono. Niiden osalta, jotka ovat suorittaneet perustutkinnon lisäksi ammatti- ja/tai erikoisammattitutkinnon, työnantajien palautteet ovat olleet valtaosin kiitettäviä. Koulutusrakenteet ovat kehittyneet kokeilujen aikana aiempaa paremmin työnantajia ja jatkokoulutusta palveleviksi. Työssä oppiminen ja oppi- sopimustyyppinen sekä ammatillisen perustutkinnon ja ylioppilastutkinnon samanaikainen opiskelu on lisääntynyt.
Vuosituhannen vaihteessa näyttää siltä, että vuosina 2000-2015 yhteiskunta koulutus- instituutioineen tulee kohtaamaan kestävän kehityksen, ympäristöteknologian, viestinnän, informaatioteknologian, logistiikan, tietotekniikan, automaatiotekniikan, mekatroniikan, sosiologiset, turvallisuuteen liittyvät sekä postmodernit agraarijälkiteolliset muutokset. Suomessa ennakoidaan huipputeknologian ja muillakin teollisuuden aloilla olevan voimakasta työvoiman kasvu- ja koulutustarvetta kyseisellä ajanjaksolla huolimatta vuoden 2001 lievästä taloudellisesta taantumasta. Suuri eläkkeelle siirtyvien määrä selittää suurimman osan työvoiman lisätarpeesta.
Valmius muutosnopeuteen pitää olla huomattavasti parempi kuin keskiasteen koulunuudistuksessa oli. Toisaalta pitää nähdä yhteiskunnallisten heilahtelujen yli ja vaimentaa liian nopeat koulutusalojen supistamiset. Valveutuneet koulutuksen järjestäjät (kunnat, kaupungit, koulutuskuntayhtymät, osakeyhtiöt ja säätiöt) kykenevät koulutustarpeiden ennakointijärjestelmien, pitkän aikavälin tilastollisten trendien ja opettajien sekä yrityselämän jatkuvan vuorovaikutuksen avulla saatavan tiedon perusteella koulutuksen nopeaan oikeansuuntaiseen säätöön. Elinikäiselle oppimiselle (life long learning) on sosiaalinen tilaus. Valveutuneet, joustavat, oppimista monipuolisilla menetelmillä edesauttavat ja pedagogiigan laajasti hallitsevat oppilaitokset opettavat tulevaisuudessakin.
Koulutusrakenne ei sinänsä ratkaise hyvää oppimista tämänkään tutkimuksen perusteella. Koulutusrakenteiden ja pedagogisten ratkaisujen sekä koulutuksen toteuttamistapojen monimuotoisuus ja herkkäliikkeisyys ovat avainasemassa tulevaisuudessa koulutuksen haasteissa. Koulutus joka tapauksessa ratkaisee tulevaisuuttamme merkittävästi. Castellsin ja Himasen (2001) mukaan Suomi olisi löytänyt muita maita tehokkaamman tavan sovittaa globaali talous ja kansallisvaltion kaikille takaama hyvinvointi yhteen. Jos näin on, Suomen harjoittama politiikka ja koulujärjestelmä voivat olla kansainvälisen mielenkiinnon kohde lähivuosina.
Sitran julkaisussa Suomi 2015 todetaan Työikäisen väestön määrä on vähenemässä. Opiskelua tulee nopeuttaa usealla vuodella mm. kannustamalla nuoria siirtymään suoraan yleissivistävästä koulutuksesta ammattiopintoihin ja korkeakouluihin ilman välivuosia Sitra 2001, 11). Aiempien opintojen maksimaalista hyväksilukemismenettelyä pitää kehittää.
Merkittävä tutkimushaaste olisi selvittää, miten opiskelijat hahmottavat tulevaisuuden ja miten he kykenevät tekemään itsenäisiä perusteltuja jatko-oppimisvalintoja peruskoulun päättyessä. Mitkä asiat vaikuttavat uranvalintaan? Toisen asteen ammatillinen koulutus on merkittävä tietotaitoja ja elämän hallintaa laajentava oppimisväylä, mutta sitä ei tunneta riittävästi.
