Tässä tutkimuksessa tarkastellaan tiedon, erityisesti niin sanotun hiljaisen tiedon, käsitettä kahdesta näkökulmasta: käsitteiden merkitystä hiljaisen tiedon käsitteen luojan, Michael Polanyin, tietoteoriassa, sekä toisaalta niiden merkitystä 1990-luvun luvun puolessavälissä yleistyneessä tietojohtamisen keskustelussa, jossa hiljaisen tiedon käsite on nostettu keskeiseen asemaan. Tärkeästä roolistaan huolimatta hiljainen tieto on kuitenkin tietojohtamisen kirjallisuudessa jäänyt pinnallisesti tutkituksi, ristiriitaiseksi ja moniselitteiseksi käsitteeksi. Tämä johtuu yhtäältä Polanyin teorian vaikeaselkoisuudesta, ja toisaalta siitä, että käsite on suhteellisen suoraviivaisesti siirretty erilaiseen tietoteoreettiseen kontekstiin. Erityisesti hiljaisen tiedon jakamista, jota tietojohtamisen kirjallisuudessa on korostettu tärkeänä tekijänä organisaatioiden kilpailukyvyn kannalta, voidaan pitää Polanyin alkuperäisen teorian näkökulmasta ongelmallisena ajatuksena. Tietojohtamisen kirjallisuuden analyysi liittyy erityisesti tässä tutkimuksessa japanilaisten Ikujiro Nonakan ja Hirotaka Takeuchin käsitykseen tiedosta heidän esittämässään tiedon luonnin teoriassa, joka on yksi tietojohtamisen merkittävimmistä teorioista, mutta myös Polanyin teorian tärkein sovellus alueen kirjallisuudessa. Tutkimuksella on kaksi päätavoitetta, joista keskeisempi on Polanyin tietoteoriaa koskevan ymmärryksen lisääminen. Tässä työssä sekä selitetään että laajennetaan Polanyin tietoteoriaa. Teoriaa lähestytään kognitiotieteen näkökulmasta selittämällä Polanyin teoriassaan käyttämää käsitteistöä ja esimerkkejä hiljaisesta tietämisestä viimeaikaisten kognitiotieteen tutkimustulosten valossa. Toisaalta työssä tarkastellaan kriittisesti hiljaisen tiedon käsitteen käyttöä erityisesti tietojohtamisen kirjallisuuden osassa, joka korostaa hiljaisen tiedon eksplikoinnin tärkeyttä. Tutkimus osoittaa, että tietojohtamisen kirjallisuuden valtavirrassa yleisesti omaksuttu tietokäsitys on tietoteoreettisesta näkökulmasta sisäisesti ristiriitainen ja sen taustalta paljastuu yksinkertaistettu käsitys ihmisen kognitiosta. Niinpä hiljaisen tiedon rooli ihmisen toiminnassa näyttää olevan erilainen kuin mitä edellä mainituissa tietojohtamisen teorioissa on esitetty. Tietojohtaminen on tutkimussuuntauksena suhteellisen nuori ja alati kehittyvä. Molempien edellä mainittujen tavoitteiden perimmäinen tarkoitus onkin osallistua tietojohtamisen keskeisimmän tutkimuskohteen, tiedon, toistaiseksi vakiintumattoman merkityksen kehitystyöhön.
