Petteri Ikosen väitöskirja käsittelee suomalaista taidekäsityötä ja erityisesti korutaidetta. Tutkimuskohteena on Ikosen oma taiteellinen työskentely sekä suomalaiseen korutaiteeseen 1950-luvulta lähtien vaikuttaneet käsitykset taidosta, tiedosta, kokemuksesta ja arvoista. Erityisesti tarkastellaan taiteellisen työskentelyprosessin ja teoreettisen kysymyksenasettelun välistä suhdetta. Pääpaino on taiteellisen prosessin ymmärtämisessä. Väitöstyö koostuu teoreettisesta eli kirjallisesta osasta sekä taiteellisesta osasta. Teoreettinen osa toimii työkaluna taiteellisen tutkimuskohteen tarkastelussa. Sen avulla halutaan myös kehittää korutaiteen ja taidekäsityön käsitteistöä, joka Ikosen mukaan on jäänyt muotoilun tutkimuksessa vähälle huomiolle.