Verkottuneessa yhteiskunnassa jokaisen kunnon kansalaisen haasteena on ryhtyä 'toimittajaksi'. Verkkojulkaisemisen kanavat, kuten blogit, Twitter ja Facebook, ovat tuoneet tarjolle aivan uudenlaisia kommunikaation mahdollisuuksia. Jotkut ovat valmiita jopa siirtymään 'journalismiin ilman toimittajia' à la WikiLeaks turvatakseen vapaan ja riippumattoman informaation olemassaolon.

Lehdistö on hallinnut tiedonvälitystä viimeisen puolentoista vuosisadan ajan. Nyt journalismilla on vaikeuksia. Kiire ja markkinat pakottavat informaation muuttamaan muotoaan hyvin nopeasti. Samalla manipulaation ja ylilyöntien vaara moninkertaistuu. Suositut tyylilajit, kuten reportaasi tai tutkiva journalismi, ovat käyneet liian kalliiksi ja uhkaavat hävitä kokonaan. Uudelle systeemille ei ole vielä löydetty taloudellisesti elinkelpoista mallia. Verkkoympäristöön räätälöidyt uudet viestinnän välineet haastavat yhä suurempia perinteisiä medioita.

Selviääkö lehdistö? Se näyttää nimittäin joutuneen hieman samankaltaiseen kiipeliin kuin Lilliputtien saarelle rantautunut Gulliver, jota sitovat tuhannet pienen pienet langat...

Ranskalaisen Le Monde diplomatique -lehden entisen päätoimittajan kriittinen teos luotaa lehdistön tilaa tapaus tapaukselta, hetkellä jolloin digitaalinen vallankumous ja sosiaalisten verkostojen kehitys uhkaavat räjäyttää koko perinteisen tiedonvälityksen järjestelmän palasiksi.