Terveyspalveluiden laatuun liittyvät kysymykset ovat herättäneet paljon julkista keskustelua viime vuosina. Viimeisin osoitus tästä on 'Kansallinen terveydenhuollon tulevaisuus' -projekti, jossa on annettu konkreettisia suosituksia terveyspalvelujen saatavuudesta ja laatutavoitteiden määrittelyn tarpeellisuudesta. Myös aihepiirin tutkimuksessa on tapahtunut paljon muutosta viime vuosikymmenien aikana. Kun vielä 1980 -luvulla terveyspalvelujen laatua mitattaessa huomio kiinnitettiin pääasiassa potilaiden tyytyväisyyteen, 1990 -luvun puolivälistä lähtien on tarkasteluun otettu mukaan myös terveydenhuollon eri ammattiryhmiin kuuluvien työntekijöiden yhteistyön tehokkuus ja yhteisymmärryksen löytäminen parhaista toimintatavoista. Puhuttaessa palvelujen laadusta kiinnostus on suuntautunut entistä enemmän henkilöstön ammatilliseen kehittymiseen, korkeatasoiseen osaamiseen ja näiden tukemiseen. Huomiota ovat saaneet osakseen myös organisaatiot, jotka mahdollistavat henkilöstön työssä oppimisen sekä toisaalta toimintakäytäntöjen kehittämisen oman työn tarkastelun ja arvioinnin kautta.
Erilaisia menetelmiä ja tekniikoita on kehitetty ja kokeiltu terveydenhuollossa palveluiden laadun parantamiseksi ja kehittämiseksi. Työnohjaus on tunnettu maassamme jo 1970 -luvulta alkaen yhtenä varteenotettavana mahdollisuutena vaikuttaa palveluiden laatuun, mutta myös tukea työntekijöitä ja heidän ammatillista kehitystään. Työnohjausta ja sen vaikutuksia on tutkittu tähän mennessä melko vähän, mutta 1990 -luvun lopulla kiinnostus kyseistä menetelmää kohtaan on selvästi lisääntynyt niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin.
Tutkimus toteutettiin vuosina 1995-1998 viidellä yliopistosairaalan osastolla siten, että näiden lähes koko henkilökunta osallistui työnohjaukseen. Puolentoista tunnin mittaiset istunnot järjestettiin 3-4 viikon välein. Tutkimusosastoilla toimi kymmenen kokenutta työnohjaajaa pareittain. Tutkimuksen aikana henkilökunta arvioi itse oman toimintansa laatua viikoittain tätä tarkoitusta varten kehitetyllä lomakkeella. Samanaikaisesti kerättiin osastojen potilailta palautetta heidän tyytyväisyydestään saamaansa hoitoon. Henkilökunnan omat arvioinnit ja potilaspalaute raportoitiin osastoille kuukausittain. Työnohjauksen vaikutuksia seurattiin puolivuosittain toistetuilla kyselyillä. Näiden avulla selvitettiin mm. millaisia työnohjauksen vaikutukset olivat osastojen työteamien ja näiden yksilöjäsenten näkökulmista. Keskeisimpänä kiinnostuksen kohteena oli kuvata, millaisia vaikutuksia työnohjauksella oli hoidon laatuun. Tätä tarkoitusta varten tehtiin tutkimuksen lopussa ryhmähaastattelut osastojen henkilökunnalle.
Tutkimuksen keskeisimmät tulokset hoidon laadun näkökulmasta olivat, että työnohjauksen myötä henkilökunnan keskuuteen näytti kehittyvän kollektiivinen, eräänlainen yhteinen ja jaettu toimintaa ohjaava tieto. Tätä pidettiin tärkeänä perustana hoidon laadulle. Työnohjauksen myötä henkilökunta oli myös huomannut, että arkipäivään kuuluva jatkuva ja nopea 'muutos' oli käännekohta toiminnan laadun kannalta niin negatiiviseen kuin positiiviseenkin suuntaan. Lisäksi työnohjauksen aikana oli oivallettu, että terveyspalveluiden laatu tuotetaan yhdessä ja että yhteisesti määritellyt ja sovitut toimintalinjat olivat laadun konkreettinen edellytys. Tutkimukseni tuottama tieto on täysin uutta alallaan, sillä vastaavanlaista tutkimusta ei ole tehty terveydenhuollossa, sosiaalityön tai opetustoimen alueilla Suomessa tai ulkomailla työnohjauksen kohtalaisen pitkistä perinteistä huolimatta.
Tutkimuksen tulokset ovat tärkeitä, koska ne rohkaisevat hyödyntämään terveydenhuollon organisaatioissa jo toteutettavaa työnohjausta entistä laaja-alaisemmin ja tehokkaammin hoidon laadun parantamiseen ja kehittämiseen. Niukkojen resurssien puitteissa kamppailevalle terveydenhuollolle tutkimustulokset tarjoavat taloudelliselta kannalta varteenotettavan vaihtoehdon esim. erilaisille laadun kehittämiskursseille. Tutkimusta tullaan jatkamaan eteenpäin siten, että työnohjaukseen kehitetään käytäntöön sovellettava malli. Tämän avulla toimintaa voidaan tehostaa ja työnohjausta kohdentaa entistä selkeämmin ajankohtaisiin aiheisiin terveydenhuollossa.
