Geenit voivat selittää eroja fyysisessä kunnossa ja alttiudessa lihoa

Väitös fysiologian alalta

Väittelijä: LL Antti Huuskonen

Aika ja paikka: 23.3.2013 klo 12, Mediteknian auditorio, Kuopio

Fyysiseen kuntoon ja lihavuuteen vaikuttavista geeneistä on saatu uutta tietoa Itä-Suomen yliopistossa tehdyssä väitöstutkimuksessa.

Lääketieteen lisensiaatti Antti Huuskosen väitöskirja osoittaa, että vaikka hyvä fyysinen kunto onkin yhteydessä pienempään painoindeksiin ja vyötärön ympärykseen, se ei kuitenkaan kumoa erään yleisen lihavuusgeenin vaikutusta. Aiemmin fyysisen aktiivisuuden on havaittu osittain vähentävän lihavuuteen vaikuttavien geenien merkitystä, mutta tutkimus oli ensimmäinen, jossa tutkittiin mitatun fyysisen kunnon yhteisvaikutusta tunnetun FTO-lihavuusgeenin kanssa. Lisäksi tutkimuksessa tunnistettiin uusi lihasvoimaan vaikuttava geenimuunnos.

Huono aerobinen suorituskyky, kansanomaisemmin fyysinen kunto, ja lihavuus ovat erittäin merkittäviä sairastavuuden ja ennenaikaisen kuolleisuuden riskitekijöitä. Myös alhainen lihasvoima lisää ennenaikaisen kuoleman vaaraa ja heikentää toimintakykyä erityisesti vanhuksilla. Harjoittelun vaikutukset fyysiseen kuntoon ja kehon koostumukseen tunnetaan varsin hyvin. Kuitenkin jopa puolet ihmisten välisistä eroista fyysisessä suorituskyvyssä ja lihavuudessa voivat johtua perinnöllisistä tekijöistä, mikä osaltaan vaikuttaa siihen, että jotkut hyötyvät fyysisestä harjoittelusta toisia enemmän. Toistaiseksi ei kuitenkaan tunneta tarkasti, mitkä geenit ovat yhteydessä fyysiseen suorituskykyyn ja lihavuuteen.

Väitöstutkimuksen kohteena olivat tulehdusvasteeseen, kehon koostumukseen ja kasvuun liittyvät geenit ja niiden muunnokset väestössä. Tutkimuksessa selvitettiin, ovatko valitut geenimuunnokset yhteydessä fyysiseen suorituskykyyn, kehon koostumukseen ja solujen välisen viestinnän välittäjäainetasoihin sekä harjoittelun näissä aikaansaamiin muutoksiin. Tutkimukseen osallistui lähes 900 suomalaista varusmiestä ja reserviläistä.

Tulosten perusteella 16 prosentilla tutkituista oli perimässään FTO-geenin lihavuudelle altistava muoto, mikä vastaa eurooppalaisessa väestössä aikaisemmin havaittua yleisyyttä. Niillä henkilöillä, joilta tämä FTO-geenin riskityyppi löytyi, oli korkeampi painoindeksi ja suurempi vyötärönympärys riippumatta siitä olivatko he hyvässä fyysisessä kunnossa vai eivät. Hyvässä fyysisessä kunnossa olevat henkilöt, joilla oli FTO-geenin riskityyppi, olivat kuitenkin keskimäärin normaalipainoisempia kuin huonompikuntoiset riskityypin kantajat. Tutkimuksessa havaittiin myös, että henkilöillä joilla oli IGF1-geenin muunnos, oli suurempi jalkalihasten ojennusvoima. Lisäksi väitöstutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että henkilöt, joilla on perimässään IL6-geenin muunnos, voivat parantaa fyysistä kuntoaan enemmän harjoittelun seurauksena, ja henkilöt, joilla on LEP-geenin muunnos, voivat vähentää rasvakudostaan tehokkaammin fyysisen harjoittelun seurauksena. Vastaavasti IL6R-geenin muunnos liittyi korkeampaan tulehduksen välittäjäaineena toimivan interleukiini-6:n pitoisuuteen veressä. Tulokset antavat uutta tietoa fyysisen kunnon ja lihavuuden biologisesta taustasta ja syistä. Nämä alustavat tulokset tulee kuitenkin vielä vahvistaa suuremmissa aineistoissa, joissa on koehenkilöinä sekä naisia, lapsia että vanhuksia.

Lääketieteen lisensiaatti Antti Huuskosen fysiologian alaan kuuluva väitöskirja The role of adiposity, growth and inflammation related gene variants in physical performance and body composition (Lihavuuteen, kasvuun ja tulehdusvasteeseen liittyvien geenivarianttien vaikutus fyysiseen suorituskykyyn ja kehon koostumukseen) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii dosentti Olavi Ukkola Oulun yliopistosta ja kustoksena professori Timo Lakka Itä-Suomen yliopistosta.

Antti Huuskonen on syntynyt vuonna 1985 ja asuu Jyväskylässä. Hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon vuonna 2011 Itä-Suomen yliopistossa.

Väittelijän painolaatuinen kuva on osoitteessa http://www.uef.fi/vaitoskuvat © Itä-Suomen yliopisto Palaute