Raportti on yhteenveto Kansanterveyslaitoksella toteutettujen huumekysymyksiä sisältäneiden tutkimusten sarjasta. Se kuvaa edustaviin 5000 henkilön satunnaisotoksiin perustuen 15–64 –vuotiaiden suomalaisten huumekontaktien kehitystä vuosina 1996–2007 ja huumemieli-piteiden kehitystä vuosina 2001–2007 sekä arvioi käytettyjä kysymyksiä. Huumeiden kokeilijoita tuttavapiirissään tietävien ja huumetarjouksia saaneiden osuudet kasvoivat 1990-luvun loppupuolella ja 2000-luvun alussa erityisesti 15–24 –vuotiaiden keskuudessa. Korkeimmiksi luvut nousivat pääkaupunkiseudulla. Viime vuosina kasvu on jatkunut 25–34 –vuotiaiden miesten ikäryhmässä, mutta 15–24 –vuotiaiden huumekontaktit ovat selvästi vähentyneet. Uusia huumeiden kokeilijoita ei ilmeisesti rekrytoidu siinä määrin kuin vuosituhannen vaihteessa. Suuri enemmistö on pitänyt huumeiden käyttöä vähintään melko vakavana ongelmana, ja vain pari prosenttia vastaajista on ennakoinut, että käyttö pian vähenee. Tutkimusvuosien aikana arviot ovat hieman lieventyneet, mikä viittaa siihen, että huumeiden läsnäoloon Suomessa on jossain määrin totuttu ja huumeongelma on ”normalisoitunut” osaksi päihdeongelmien kenttää. Huumehuoli on kuitenkin edelleen varsin suuri nuorissakin ikäryhmissä. Huumeongelmien torjunnassa suomalaiset näyttävät arvostavan ja odottavan monipuolista otetta.