Miten ja millaisena lasten paikka lastensuojelun perhetyön tilanteissa rakentuu? Mitä rakentuva paikka tuo lapsille? Miten lasten paikan rakentumisen tapoja on mahdollista selittää ja ymmärtää?
Tutkimuksen aineisto on koottu lastensuojelun perhetyön käytännöistä. Aineistoni koostuu 44 perhetyömuodon kuvauksesta (keskusteluaineisto) sekä kahden lastensuojelujärjestöjen toteuttaman perhetyömuodon asiakastilanteiden havainnoinnista sekä perhetyöntekijöiden kanssa käymistäni keskusteluista (havainnointiaineisto). Tarkasteluni kiinnittyy lasten oikeuteen saada suojelua sekä lastensuojelun tehtävään lasten viimesijaisena auttajana. Kyseessä on etnografinen tutkimus. Merkityksellisiä ulottuvuuksia lasten paikan rakentumisessa ovat: ammattilaisten tapa lukea lasten ja perheen tilannetta, työn toimintaympäristö, työntekijöiden tapa hyödyntää lasten läsnäolon erilaisia ulottuvuuksia sekä työntekijöiden tapa hahmottaa tehtäväänsä suhteessa lapsiin, perheisiin ja muihin ammatillisiin toimijoihin. Lasten tarpeiden hahmottamista hallitsee yleinen käsitys lapsuudesta, lapsista ja lapsille kuuluvista velvoitteista ja tehtävistä. Tulevaisuusorientaatio on nykyisyyteen orientoitumista vahvempi. Kotiin sijoittuvan lastensuojelullisen perhetyön ammatillis-kulttuuriset ehdot ohjaavat työntekijöitä keskittymään sensitiiviseen ja tukea antavaan vuorovaikutukseen vanhempien kanssa sekä välttämään normatiivisia kannanottoja. Viestejä lasten pahoinvoinnista ja arjen vakavistakin epäkohdista on tällöin vaikeaa ottaa puheeksi. Samalla lapsen paikka suojeltavana jää epäselväksi. Lasten kokemukset ja yksilölliset näkemykset sekä lapsiyksilöt tässä ja nyt jäävät tilanteissa tavoittamatta ja vaille paikkaa. Lapsille muodostuu suojelun edellyttämä paikka, jos hänen läsnäolonsa nähdään tärkeänä, työntekijät keräävät myös häntä koskevaa tietoa, tavoittelevat lasten omia kokemuksia ja näkemyksiä sekä keskustelevat niistä vanhempien ja lasten itsensä kanssa. Sopimuksellisuuden, ymmärtämisen ja palveluiden tarjoamisen periaatteet leimaavat lastensuojelun ammatillisuutta. Ne korostavat vuorovaikutusta ja yhteistyösuhdetta työskentelyn tavoitteiden saavuttamisessa. Moraaliulottuvuuden sovittaminen näin muodostuvaan ammatillisuuteen on vaikeaa. Samalla lasten suojelemisesta tulee tehtävänä epäselvää, jos kriteerit sille mistä lapsia tulee suojella ja miten, puuttuvat. Lasten suojelutyön kehittäminen edellyttää nykyisten työtä ohjaavien periaatteiden, organisoinnin ja lähestymistapojen muodostaman kokonaisuuden uudelleentarkastelua. Kriteerinä tulee olla se, miten työn lähtökohta: lasten suojeleminen toteutuu? Avainsanat: lasten asema, lastensuojelu, perhetyö, sosiaalipalvelut, etnografia, sosiaalityön käytännöt, moraali ulottuvuus ja ammatilliset arvot