Tomi Humalisto väitteli ensimmäisenä Suomessa valosuunnittelun alalta. Valo- ja äänisuunnittelun koulutus käynnistyi Teatterikorkeakoulussa vuonna 1986. Valosuunnittelu on vähän tutkittu ala, joka on ehtinyt muodostaa vakiintuneita käytäntöjä. Esitysmuotojen muuttuessa työskentelytavat voivat muuttua rajoitteiksi. TeM, TaM Tomi Humalisto on toiminut valosuunnittelijana nykytanssin ja -teatterin sekä esitystaiteen parissa 1990-luvulta asti. Hänen kokemuksensa belgialaisesta nykyteatterista ja suomalaisen vapaan kentän tuotannoista 2000-luvun vaihteessa synnyttivät kysymyksiä vakiintuneiden käytäntöjen ja uusien esityskonseptien suhteesta. Väitöstutkimuksessaan hän tarkastelee muutoksen tarpeita suhteessa valosuunnittelun käytäntöihin, mikä on johtanut Humaliston harjoittamaan ns. toisin tekemistä omassa työskentelyssään. Taiteellisen tutkimuksen kohteena on neljä esitystä, joissa valosuunnittelu haastaa konventioita: Kudelma (2003), Pelto : ankara moraliteetti (2005), Varjojen huone (2006) ja Pimeä projekti (2006). Kirjallinen osa käsittelee valosuunnittelijan laajenevia toimenkuvia sekä tarkastelee staattisen valotilanteen kokemista muuttuvana ja dynaamisena Pelto : ankara moraliteetti -esityksessä. Kolmantena aiheena Humalisto vertailee näkyvyyden ja pimeyden asemaa esityskonventiossa ja Pimeä projekti -esityksessä, jossa käytettiin infrapunavaloa.