Vuosina 2007–2009 toteutettu Maasää- hanke paneutui tiheäintervallisten ympäristömittausten automatisoituun tuottamiseen ja käyttöön maatalouden sovelluksissa ja valuma-alueen mallinnuksessa. Hankkeen päätoteuttajat olivat Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT), Suomen ympäristökeskus (SYKE) sekä Ilmatieteen laitos (IL). Hankkeessa rakennettiin Karjaanjoen valuma- alueelle noin 70 havaintoasemasta koostuva automatisoitu mittausverkko, joka tuottaa mittaustietoa sääparametreistä, maan kosteudesta sekä veden laadusta. Verkon tuottamat mittaukset käyvät päivittäin läpi automaattisen laadunvarmistuksen: se tarkistaa, tuottavatko havaintoasemat mittauksia ja ovatko mittaukset annettujen raja-arvojen mukaisia. Verkko saatiin hankkeessa toimimaan melko luotettavasti, mutta automatisoitunakin se vaatii melko paljon huoltoa ja puhdistusta. Jotta pistemäisesti kerättävä mittaustieto on käyttökelpoista myös ympäröivällä alueella, tarvitaan menetelmiä havaintojen alueelliseen yleistämiseen. Paikallisilmaston alueellisen vaihtelun arvioinnin havaittiin olevan mahdollista lähes peltolohkotasolla. Ilmatieteen laitoksen perushavaintoverkoston pohjalta saatua karkeampaa arviota tarkennettiin hankkeessa edelleen paikanpäällä tehtävien mittausten avulla. Ympäristöolosuhteiden paikallinen seuranta hyödyttää viljelyä. Maan kosteuden automatisoituja mittauksia voidaan käyttää kastelutarpeen arviointiin ja mitoittamiseen. Mittaukset kertovat myös valunnan ajoittumisesta. Vedellä kyllästyneet tilanteet, jolloin valunta on mahdollista, sekä jäätymis- sulamisprosesseihin liittyvät maan kosteuden muutokset ovat nähtävissä jatkuvista maankosteusmittauksista. Tiheäintervallisia ympäristömittauksia hyödynnetään myös kasvinsuojelussa. Perunaruton leviämisriski voidaan ennustaa melko hyvin lämpötilan ja ilman suhteellisen kosteuden perusteella. Sääasemilta saatavaa sademäärää ja maankosteustietoa voidaan hyödyntää uusien rutonalkamismallien laadinnassa. Tulevaisuudessa säämittaustietoa voidaan hyödyntää muidenkin kasvitautien torjunnassa, jos vain säätekijöiden ja tautiepidemioiden yhteydestä on tarpeeksi tietoa. Vihdissä toteutetussa ravinnetasetutkimuksessa havaittiin sadon mukana poistuvan typen ja fosforin määrissä suuria lohkonsisäisiä vaihteluita. Olosuhdetietojen ottaminen huomioon yhdessä panos- ja tuotostietojen kanssa antaa pohjaa viljelyn ja sen tuotostavoitteiden tarkentamiseen. Tiheäintervalliset, automatisoidut mittaukset tarjoavat myös mahdollisuuden saada pelloilta tulevat ravinnehuuhtoumat paremmin hallintaan. Tähän liittyen julkaisussa kerrotaan tuotetun anturitiedon hyödyntämisestä vesiensuojelullisen kosteikon toiminnan tarkastelussa. Jatkossa Maasää-verkon kehitystyötä ohjataan kohti entistä laadukkaamman ja paremmin yhteiskäyttöön soveltuvan mittausdatan tuottamista, sekä kehitetään reaaliaikaista mittausdataa hyödyntäviä palveluita ja niiden perustana toimivia malleja. Samalla kehitetään mittausdatan käyttöönoton teknisiä edellytyksiä maatilan tiedonhallinnassa.