Tutkimuksen otsikko 'Maattomat kuninkaat' on metafora. Otsikolla olen halunnut kuvata osa-aikaisen erityisopetuksessa toimivan erityisopettajan työtä peruskoulun vuosiluokilla 1.- 6. Kuninkuudella kuvataan osaamista ja ammattitaitoa, joka tämän päivän erityisopettajilla on. Erityisopettajat ovat erityisopetuksen spesialisteja peruskoulussa. Osa-aikainen erityisopetus on yleisopetuksen tukimuoto, jolla pyritään tarttumaan puhe-, lukemis- ja kirjoittamishäiriöisten tai muista oppimisvaikeuksista kärsivien oppilaiden ongelmiin. Osa-aikaisuus on samalla maattomuutta. Vaikka oppilaita on paljon ja erityisopetuksen tarve on jatkuvassa kasvussa, ovat oppilaat kuitenkin "lainassa" luokanopettajilta.
Osa-aikaiseen erityisopetukseen kohdistuva tutkimukseni suoritettiin Satakunnassa lukuvuosina 1999-2000. Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus, jonka keinoin lähestyttiin osa-aikaisen erityisopetuksen todellisuutta ja tavoitteena oli löytää siitä monen suuntaisia suhteita. Tutkimus suoritettiin teemahaastatteluna. Tutkimuksessa haastateltiin osa-aikaisessa erityisopetuksessa toimivia erityisopettajia, luokanopettajia ja koulutoimenjohtajia. Ydinajatuksena oli löytää erityisopettajan työssä tapahtuneet muutokset 1990-luvulla sekä miten koulutuspolitiikan uudistuminen ja lamavuodet ovat heijastuneet osa-aikaisen erityisopetuksen sektorille.
Osa-aikaisen erityisopetuksen toimintamalli on vakiintunut ja siinä tapahtuneet muutokset ovat olleet suhteellisen vähäisiä. Muutoksista selkeimmin nousi esille erityisopetuksen tarpeen voimakas kasvu ja toisaalta erityisopetuksen resurssien vähäisyys. Erityisopettajien työala oli laajentunut myös erilaisten asiantuntijaryhmien suuntaan. Oppilashuoltotyöryhmät toimivat lähes joka koululla. Lisäksi yhteistyö eria alojen asiantuntijoiden kanssa oli lisääntynyt. Erittäin merkittäväksi erityisopettajat kokivat yhteistyön koulupsykologien kanssa.
Työalan ongelmina erityisopettajat kokivat erilaiset piilo-ongelmat. Piilo-ongelmilla tarkoitettiin vuorovaikutuksessa esiintyviä ongelmia.
Piilo-ongelmista ei keskusteltu, mutta niiden olemassaolo tunnustettiin. Tällaisina ongelmina koettiin mm. erityisopettajan työn arvostelu, oppilaiden saaminen luokista erityisopetuksen tunnille ja näkemyserot oppilaan saamasta erityisopetuksen sisällöstä ja tavoitteista. Piilo-ongelmista erityisopettaja selvisi omalla joustavuudellaan ja luokanopettajaa ymmärtävällä suhtautumisella. Luokanopettajien tai koulutoimenjohtajien mielestä erityisopettajan kanssa tehtävässä yhteistyössä ei ongelmia esiintynyt.
Tutkimuksessa arvioitiin tuloksellisuutta taloudellisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden näkökulmasta. Taloudelliset resurssit olivat pienentyneet 1990-luvulla ja voidaankin todeta, että useimmissa kunnissa opetustoimeen kohdistuvat päätökset tehdään "jatkuvan säästämisen hengessä". Tehokkuuden arviointi liittyi eri toimijoiden väliseen vuorovaikutukseen. Vuorovaikutuksessa oli esteitä, jotka vaikuttivat tehokkuuteen. Kiire, työmäärä, erilaiset palaverit, koulujen vaihto, erityisopettajien vaihtuvuus, erilaiset intressit työuupumus olivat mm. tekijöitä, jotka vaikutivat opettajien vuorovaikutustilanteissa.
Vaikuttavuutta selvitettiin lähinnä kuntien arviointikäytäntöjen avulla. Arviointiuudistukset etenkin osa-aikaisen erityisopetuksen sektorilla olivat tutkimuksen suorittamisen aikana vielä 'lapsen kengissä'. Arviointi noudatti perinteistä linjaa. Erityisopettajat tekivät erilaisia testejä, joiden avulla seurattiin oppilaiden lähtötilannetta ja edistymistä. Erityisopetuksen oppilasmääristä pidettiin tilastoa ja lisäksi erityisopettajat pitivät päiväkirjantyyppisiä muistiinpanoja oppilaista ja tehdystä työstä. Arviointi palveli lähinnä erityisopettajaa.
Tutkimuksen kannalta arvioituna selkeästi nousi uuden koululainsäädännön myötävaikutuksella integraatio. Integraatio herätti epäilyjä, epätietoisuutta ja avoimia kysymyksiä siitä, miten sitä tulisi toteuttaa. Tilanteessa näkyy ylemmän tason normiohjauksen puute. Kuntien tehtäväksi on jätetty itsenäisesti päättää integraatioratkaisuista. Opettajien keskuudessa integraatio nähtiin nykyisessä taloudellisessa tilanteessa eräänä säästämisen keinona, mutta joka hyvin toteutettuna on oppilaan etu.
Tutkimuksen myötä osa-aikaisen erityisopetuksen sektorilla on selkeitä kehittämisalueita, joiden avulla voidaan myötävaikuttaa erityisopettajien työhön. Ensinnäkin Satakunnassa on hyvin niukalti järjestetty erityisopettajille täydennyskoulutusta. Pula erityisopettajista puhuu myös oman erityisopettajakoulutuksen puolesta. Lisäksi erityisopettajat kokivat olevansa melko yksinäisiä omalla työalallaan. Yhteistoiminta ja verkostoituminen erityisopetuksen työalalla toisi tukea omaan työhön, uusia ratkaisu- ja mahdollisesti uusia toimintamalleja. Kunnista puuttui myös laaja-alainen suunnitelmallisuus osa-aikaisen erityisopetuksen tavoitteista, resursseista ja tarpeesta. Suunnitelmallisuuteen tulisi kuulua myös yhteiset pelisäännöt integraation toteuttamisesta ja siihen kiinteästi liittyvistä tukitoimista, jotka koskevat integroitua oppilasta, hänen opettajiaan sekä muuta luokkayhteisöä. Erityisopetus tarvitsee myös profiilin nostoa, joka onnistuu mm. asiallisella tiedottamisella. Erityisopetus koetaan vielä nykyäänkin oppilasta leimaavana.
Satakunnassa on tarvetta osa-aikaisen erityisopetuksen laadullisiin pilottihankkeisiin ja projekteihin. Opetushallituksen erityisopetuksen laatuhanke on varteenotettava esimerkki valtakunnallisesta kehittämistyöstä. Valitettavasti valtakunnallisuus ei aina riitä, vaan alueelliset erityistarpeet tulisi huomioida eri hankkeissa. Koska Satakunnassa on voimakkaasti kehitetty yliopistollista koulutusta, ei erityisopetuksen sektorin kehittämisen esteenä ole välttämättä muuta, kun rahoittajien löytäminen.
