Ilkka Huhta selvittää tutkimuksessaan herännäisyyden julkisuuskuvan muotoutumista ja muuttumista poliittisen modernisoitumisen murrosvaiheessa
Herännäisyys oli 1880-luvun alussa ahdasmieliseksi leimattu hajanainen seuraliike. Vuoden 1918 sisällissodan jälkeen körttiläiset muodostivat porvarillisen Suomen ydinjoukon, jonka katsottiin aidoimmin edustavan suomalaista kristillisyyttä. Elpyvän herännäisyyden johtomiehet, ennen muita Wilhelm Malmberg (Malmivaara), käyttivät tietoisesti hyväkseen laajentuvan julkisuuden mahdollisuuksia. He arvioivat liikkeensä yhteiskunnallista merkitystä uudestaan ja lähtivät mukaan niin sanottuun suomalaiskansalliseen projektiin. Heränneiden omankuvan ohella körttiläisyyden julkisuuskuvaan vaikuttivat ulkopuolisten vaikuttajien sen luonteesta esittämät käsitykset. Erityisen suuri vaikutus oli Juhani Ahon varhaisella tuotannolla