Säännöllisen höyrylaivayhteyden käynnistyttyä vuonna 1837 Viro avautui suomalaisille aivan uudella tavalla. Maailma muuttui yhdessä yössä, kun Suomenlahden ylittämiseen ei tarvittu enää suotuisia tuulia, vaan Tallinna ja Viro olivat saavutettavissa vain muutaman tunnin laivayhteyden päässä. Tuon ajan suosituimpiin puheenaiheisiin kuului unelmointi höyrylaivamatkasta uusilla Storfursten- ja Furst Menschikoff -aluksilla. Pian laivavuorojen määrä lisääntyi ja höyrylaivamatka oli yhä useamman toteutettavissa. Samalla sekä Suomessa että Virossa heimohenkisyys kasvatti suosiotaan. Vilkastuneen kanssakäymisen myötä syntyi käsite "Suomenlahden silta". Tässä yhteydenpidossa tärkeimpänä lenkkinä olivat monet oman aikansa legendaariset höyrylaivat, kuten Alexander, Grefve Berg, ja Nikolai.

Ensimmäinen maailmansota ja tsaarinvallan luhistuminen Venäjällä avasivat sekä Suomelle että Virolle mahdollisuuden itsenäistymiseen. Näiden mullistusten keskellä monet Helsingin ja Tallinnan välillä kulkeneista matkustajalaivoista kokivat kohtalonsa, ja moinen näiden laivojen, kuten Linnean ja Wellamon loppuvaiheista tuli osa merenkulun historiaa.

1920-luvulla Suomen ja Viron välinen kanssakäyminen alkoi uudelta tasolta. Suomenlahden molemmin puolin oli nyt kaksi itsenäistä valtiota. Meren yli kuljettiin nyt yhä tiiviimmin kaupan, kulttuurin, politiikan, urheilun ja ihmisten henkilökohtaisten kontaktien merkeissä. Turismi maiden välillä lisääntyi, ja liikenteeseen saatiin useita uusia matkustaja-aluksia palvelemaan kasvaneen liikkumisen tarpeita. Näistä mainittakoon Aegna, Ebba Munck ja Rügen.

Veljeskansojen monipuolinen yhteydenpito katkesi toisen maailmansodan myötä neljännesvuosisadan ajaksi. Kun vuorolaivaliikenne Suomen ja Neuvosto-Eestin välillä avattiin uudelleen vuonna 1965 elettiin jo moottorilaivojen aikaa. Suomalaisia höyrylaivoja Helsinki-Tallinna -reitillä kulki 1960-luvun lopulla muutaman vuoden ajan. Ariadne ja muut alukset, jotka liikenteeseen otettiin, olivat kaikki matkustajille tuttuja, nostalgisia matkustajalaivoja sotien väliseltä ajalta.

Helsingin ja Tallinnan välinen vuoroliikenne jäi vuosiksi venäläisten moottorialusten hoidettavaksi. Suomesta käsin tehtiin vielä yksittäisiä risteilyvierailuja Suomenlahden eteläpuolelle. Niistä muutamia kuljettiin vielä myös höyrylaivoilla. Viimeisin sellainen toteutui vuonna 1980.

Höyrylaiva-aikakaudelle mahtuun paljon Suomen ja Viron yhteistä historiaa, jonka kautta voi ymmärtää paljon virolaisia ja suomalaisia yhdistäviä ja erottavia asioita. Tänään matkustajamäärät reitillä ovat miljoonaluokkaa. Kun ottaa vertailukohdaksi omat Tallinnan-matkakokemukset, niin Höyrylaivalla Tallinnaan -kirjaa lukiesssaan voi todeta, kuinka moin asia on säilynyt 180 vuotta lähes ennallaan, ja toisaalta, kuinka huikea muutos laivamatkailukultuurissa on tapahtunut.

Höyrylaivalla Tallinnaan -kirja esittelee säännöllisessä liikenteessä Helsingin ja Tallinnan (Suomen ja Viron) välillä kulkeneet matkustajalaivat, sekä laajasti ja monipuolisesti kaikkea sitä, mikä liittyy aihealueen ympärille. Kirjan laajuus on 250 sivua ja se on sidottu. Teos on runsaasti kuvitettu. Siinä on yli 200 kuvaa.