Koskettavassa ja ajatuksia herättävässä omaelämäkerrassaan Horst Schmidt kertoo, millaista oli aseistakieltäytyjän elämä natsi-Saksassa. Koska hän oli Jehovan todistaja, hän kieltäytyi liittymästä Hitlerin armeijaan ja joutui siksi elämään maan alla Gestapon takaa-ajamana. Hän toimi kuriirina ja levitti kiellettyjä uskonnollisia julkaisuja. Matkoillaan hän tapasi tulevan vaimonsa Herminen. Heidät kummatkin vangittiin. Herminen lähetettiin keskitysleiriin; Horst tuomittiin kuolemaan kansantuomioistuimessa, natsi-Saksan ylimmässä tuomioistuimessa.

Enemmistö niistä, jotka kieltäytyivät palvelemasta natsiarmeijassa, oli Jehovan todistajia, Sodan jälkeen perustettu Saksan liittotasavalta takasi perustuslaissaan oikeuden kieltäytyä aseista pitkälti juuri sen esimerkin vuoksi, jota Jehovat todistajat olivat näyttäneet kieltäytyessään palvelemasta Hitlerin armeijassa. Jehovan todistajat eivät olleet varsinaisen rauhanliikkeen uranuurtajia, eivätkä he itseään sellaisina pitäneet. He katsoivat olevansa kristittyjä, minkä takia heistä olisi ollut ennen kuulumatonta tarttua aseisiin ja nostaa kätensä lähimmäistään vastaan. Tässä suhteessa he olivat jyrkkä vastakohta saksalaisten suurelle enemmistölle.