Menuetti on vanhimpia tunnettuja tansseja Suomessa. Aurinkokuninkaan hovista se löysi tiensä suomalaisiin talonpoikaistupiin 1700-luvulla, ja ruotsinkielisellä Pohjanmaalla se on säilynyt elävänä perinteenä paikoin meidän päiviimme asti. petri Hoppu tutkii väitöskirjassaa menuetin kahtalaista luonnetta: se on ollut yhtäältä seremoniallinen ja arvokas tanssi, mutta toisaalta myös vauhdikas ja improvisoitu tanssi. Hoppu lähestyy menuettia ennen kaikkea sosiaalisena ilmiönä, joka on ollut olennainen osa ruumiillisesti rakentunutta todellisuutta. Petri Hopun tutkimuksen perustana ovat historialliset dokumentit, ennen kaikkea perinnearkistojen tallenteet, ja hänen oma kenttätyönsä. Hän luo kuvaa tanssivista ihmisistä eri aikoina ja eri yhteiskunnissa. Keskeisenä hänen työssään on näiden ihmisten ruumiillisuuden ymmärtäminen ja sitä kautta menuetin omaperäisen historian ja nykyisyyden selittäminen