Joku on unohtanut hakasen auki ja Hopeajärvi on taas karannut vintiltä. Toisella albumillaan Mahdotonta Hopeajärvi tarjoilee tiiviin nipun hapanimeliä suomirock-kappaleita jotka kolisevat pitkin seiniä, valuvat pitkin kourua, suutelevat suulle. Teemu Tannerin (Kynnet, Teksti-TV 666, The Munchies) tekstit ovat kuin naapuripöydästä kantautuva harhainen monologi, joka pian kiinnostaa enemmän kuin oma seuralainen. Yhtyeen ainutlaatuinen groove syntyy kyvystä olla yhtäaikaisesti tiukka ja armoton, mutta samalla suihkia ympäriinsä kuin roomalainen kynttilä. Hopeajärven suomirockissa on jotain tuttua mutta ei mitään turvallista. Röyhkä ja Nurmio, Sielun Veljet ja SIG, Sehr Schnell ja Maho Neitsyt... Hopeajärvi voisi istua mukaan luokkakuvaan, mutta istahtaa mieluummin lätäkköön. Mahdotonta-albumi on yleisöä kohti suunnattu jauhesammutin - pidä silmät auki jos uskallat.