Hope Mirrleesin runoelma Pariisi (1919) on villin typografinen ja fragmentaarinen rakkaudentunnustus maailmansodasta selvinneelle suurkaupungille.

Runoelman ensipainoksen julkaisi Virginia ja Leonard Woolfin Hogarth Press – vain 175 kappaleen painoksena – kaksi vuotta ennen lajinsa merkkiteoksia T.S. Eliotin Waste Landia ja James Joycen Ulyssesta.

Kriitikko Julia Briggs kuvaa Pariisia ”modernismin kadonneeksi mestariteokseksi”, joka on nostettu vasta vuosituhannen vaihteessa Mirrleesin kirjailijatovereiden Eliotin, Woolfin ja W.B. Yeatsin teosten rinnalle.