Kärsimys suomalaisessa arjessa.
Voiko kärsimystä tutkia uskottavasti nykyaikaisen yhteiskuntaelämän piirissä? Vai onko kärsimys teologinen ja metafyysinen kysymys, jonka ajankohtaisuus on kauan sitten kadonnut? Tämän teoksen tarkoituksena on herättää keskustelua kärsimyksestä suomalaisessa arjessa. Kirjoittajat kuvaavat kärsimystä etnografian ja kulttuurintutkimuksen välinein ja avaavat näkökulmia siihen, miten suomalainen kärsimys ilmenee, millaisissa prosesseissa se syntyy, millaisin keinoin sitä lievitetään ja miten sitä voitaisiin tutkimuksellisesti ymmärtää. Teoksessa kärsimys ymmärretään yhteiskunnallisena ja historiallisena, moninaisena ja monikollisena. Kärsimys liitetään suomalaisen yhteiskunnan muutokseen, joka tarjoaa uusia alkuja monelle mutta myös hauraita paikkoja, joissa ote maailmasta ei pidä. Kirjoittajat tarkastelevat kärsimystä neljästä eri näkökulmasta. Yhteiskunnalliset muutokset peilautuvat käsityksiin moraalista, kärsimyksen lievittämisestä ja sen jaettavuudesta. Teoksessa kysytään, miten nykyaikaiset instituutiot kuten terveydenhuolto ja lääketiede mahdollisesti lisäävät kärsimystä tai helpottavat ihmisten elämää. Kärsimystä peilataan lisäksi suhteessa jatkuvuuteen, paikkaan ja juurtumiseen sekä niiden menettämisen uhkaan. Samalla valotetaan myös kärsimyksen tutkimisen mahdollisuuksia ja reunaehtoja.