IMETYKSEN AIKAINEN LUUKATO ON TILAPÄISTÄ
Väitöstyössä todettiin, että raskauden ja imetyksen aikana äidin luuntiheys alenee, mutta muutokset ovat pääsääntöisesti pieniä. Synnytyksen jälkeen kuukautisten alettua luukato korjaantuu vuoden kuluessa niin, että raskautta ja imetystä ei voi yleisesti ottaen pitää osteoporoosin riskitekijöinä. Joillekin naisille raskauteen ja imetykseen liittyvät tapahtumat saattavat kuitenkin aiheuttaa huomattavia ja vain osin palautuvia luumuutoksia. Synnytyksen jälkeinen luukato tapahtuu pääosin ensimmäisten synnytyksen jälkeisten kuukausien aikana, ja imetystavoilla on jonkin verran vaikutusta muutosten suuruuteen.
Tutkimukseen osallistui 76 äitiä Kangasalan terveyskeskuksen äitiysneuvolasta. Heille tehtiin luun mineraalitiheysmittaus heti synnytyksen jälkeen. Kuukautisten alettua mittaus tehtiin 59 äidille ja seurantamittaus tästä vuoden kuluttua 43 äidille. Viidelle äideistä onnistuttiin tekemään mittaus myös ennen raskautta. Imetys pitkittää kuukautisten alkamista, ja tälle ajalle on tyypillistä vaihdevuosien kaltainen estrogeenin matala taso. Estrogeenin puute aiheuttaa tunnetusta luukatoa. Tämän takia ensimmäinen seurantamittaus ajoitettiin tässä tutkimuksissa aiemmista tutkimuksista poikkeavasti kuukautisten alkamiseen.
Luun mineraalitiheys mitattiin kaksienergisellä röntgenabsorptiometrialla (DXA) lannerangan, reisiluun kaulan ja ranteen alueelta. Samalla mitattiin äidin pituus ja paino, otettiin äidistä verinäytteet seerumin kalsiumtasapainon, hormonipitoisuuksien, estrogeeni- ja vitamiini D reseptorien ja luuston aineenvaihduntaa kuvaavien merkkiaineiden määrittämiseksi. Tiedot äitien terveydentilasta, imetyksestä, elämäntavoista ja kalkin saannista kerättiin kyselylomakkeilla sekä ruokapäiväkirjoilla jokaisen mittauksen yhteydessä.
Muutokset olivat erilaisia eri luukohdissa. Raskauden aikana esiintyi systemaattista luukatoa lannerangan nikamissa. Synnytyksen jälkeen ennen kuukautisten alkamista äitien lannerangan ja reisiluun kaulaosan luutiheydet laskivat noin 2-4%. Kliinisesti arvioiden muutokset olivat pieniä, mutta merkittävästi suurempia kuin naisilla yhtä pitkänä seuranta-aikana vaihdevuosien jälkeen. Luuntiheys korjaantui kuukautisten alkamisen jälkeen imetyksen jatkumisesta huolimatta. Lannerangan luuntiheydessä oli havaittavissa jopa lievää ylikorjautumista sekä synnytyksen jälkeiseen että raskautta edeltävään luuntiheyteen verrattuna. Kuitenkaan lähes puolella äideistä reisiluun kaulan luuntiheys ei ollut tutkimuksen lopussa palautunut synnytyksen aikaiselle tasolle. On ilmeistä, että reisiluun kaulan korjaantuminen synnytyksen jälkeen saattaa joillakin naisilla jäädä puutteelliseksi ja näin lisätä osteoporoosin kehittymisen riskiä myöhemmällä iällä, tai ainakin reisiluun luuntiheys vaatinee pitemmän ajan korjaantuakseen. Tuloksella on merkitystä käytännönlääkärin neuvolatyössä kun äiti suunnittelee uutta raskautta.
Luukadon määrä oli sitä suurempi, mitä vähemmän aikaa äiti oli aikaisempien synnytystensä jälkeen imettänyt. Toisaalta luukato oli sitä suurempi, mitä pitempään äiti imetti lastaan synnytyksen jälkeen antamatta vauvalle lisäruokaa. Pitkään jatkuva imetys myös hidasti luutiheyden korjaantumista. Lannerangan luukato oli sitä suurempi, mitä vähemmän aikaa kuukautiset olivat poissa synnytyksen jälkeen. Reisiluussa havainto oli päinvastainen. Todennäköisesti lannerangan luukato oli ollut suurimmillaan jo ennen kuukautisten alkamista. Luumuutokset ovat lannerangan luustossa nopeampia kuin reisiluun yläosan alueella. Tätä selitystä tukivat myös havaitut luun uudismuodostusta kuvaavien luuston merkkiaineiden muutokset. Väitöstyössä havaittiin ensimmäisen kerran, että luustomarkkereiden muutokset synnytyksen jälkeen eroavat oleellisesti vaihdevuosien aikaisista muutoksista.
Osteoporoosin ennaltaehkäisyn kannalta on tärkeää tuntea ne tekijät, jotka vaikuttavat luumassan muutoksiin oleellisesti jo ennen vaihdevuosi-ikää. Väitöstyön tuloksia voidaan soveltaa käytännön neuvola- ja äitiyspoliklinikkatyössä. Koska luustomuutokset näyttäisivät olevan fysiologisia, ei ole syytä imetyksen rajoittamiseen. Käytännön työn kannalta on tärkeää tiedostaa, että joillakin naisilla raskauteen ja imetykseen liittyvä luukato saattaa olla erityisen suuri ja luuntiheyden palautuminen heikko ja voi olla riippumatonta heidän kalkin saannistaan tai painon laskusta. Jatkotutkimuksia näiden äitien tunnistamiseksi tarvitaan.
