Väitöskirjassa analysoidaan Mikael Agricolan rukouskirjan (1544) suomennostyötä. Agricolan rukouskirjan lähes seitsemästäsadasta rukouksesta tutkimusotokseksi on rajattu 46 tekstiä. Nämä rukoukset Agricola on suomentanut luterilaisuudesta irtautuneen mystisspiritualistisen liikkeen rukouskirjasta. Käännösanalyysin lisäksi kirja kertoo schwenckfeldiläisyydestä ja 1500-luvun rukouskirjallisuudesta sekä tarjoaa uutta tietoa Agricolan identiteetistä.