Saatananpalvonta sai runsaasti huomiota Suomessa 1990-luvulla. Ilmiö sai kasvot, kun Hyvinkäällä paljastui raaka ja käsittämätön paloittelusurma. Saatananpalvontaa ei ole Suomessa juurikaan tutkittu, ja tutkijoiden puheenvuoroissa on turvauduttu toisen käden tietoihin ja tulkintoihin.

Tämän teoksen tarkoitus on paikata aukkoa saatananpalvontaa koskevassa tutkimustiedossa. Titus Hjelm tarkastelee, kuinka aihetta on käsitelty suomalaisissa tiedotusvälineissä ja millaisia tulkintoja, tunteita ja mielipiteitä se on herättänyt.

Hän osoittaa, ettei saatananpalvontaan liittyviä tapahtumia ole ainoastaan uutisoitu, vaan media on myös osallistunut saatananpalvonnan ja sitä harjoittavien nuorten sosiaalisen todellisuuden rakentamiseen.