Linnunlaulun historia on värikäs, monimuotoinen ja korkeakulttuurinen. Kauniin alueen historia ei kosketa vain helsinkiläisiä, vaan koko Suomea, koska siellä on tapahtunut monet merkittävät valta- ja kulttuuripoliittiset teot. Esimerkkinä vain, kuinka professori Jooseppi Mikkola lähti Eläintarha 10:stä, nykyisestä kirjailijatalo Villa Kivestä Suomen tasavallan ensimmäisen senaatin valtuuttamana hakemaan Suomelle itsenäisyyden tunnustusta Bulgarian kuninkaalta ja Turkin sulttaanilta. Osuustoiminnan perustaminen on saanut alkunsa Linnunlaulun maisemista, samoin päätös keuhkotautiparantolan perustamisesta Harjavaltaan tehtiin ylioppilaitten osakunnan toimesta huvila 10:ssä. 1800-luvun loppupuolella rakennetuissa huviloissa ovat asuneet K.J. Ståhlberg, josta tuli Suomen tasavallan ensimmäinen presidentti, osuustoiminnan uranuurtajat Hannes ja Hedvig Gebhard, Suomen Kaunokirjailijat ry:n ensimmäinen puheenjohtaja J.H. Erkko, pesäpallopelin isä Tahko Pihkala, sekä monet muut historiaan jääneet merkkihenkilöt. Taidemaalari Hugo Simbergin yksi tunnetuimpia teoksia on Haavoittunut enkeli, jonka maisema on Linnunlaulusta.

Merkittävintä ehkä on, kun lähes 150 vuoden aikana mikään Helsingin keskustan rakentamissuunnitelma tai rahan mahti ei ole kyennyt hävittämään kaunista aluetta. Siten Linnunlaulun puistoalue on säilynyt sukupolvesta toiseen historiallisena osoituksena suomalaisesta luonnonkaipuusta ja sen vaalimisesta. Helsinkiläiset ovat kyenneet pitämään värikkään keitaansa lähes 1900-luvun alun muotoisena uhmaten ja voittaen monet arvovaltaiset kaavasuunnitelmat.

Linnunlaulun tarina on tiukasti historiallisiin tosiasioihin tukeutuva entistä Eläintarhan aluetta, nykyistä Linnunlaulun elämää kuvaava teos. Varhaisimmat tiedot ja kuvat on kerätty olemassa olevista tietolähteistä ja arkistoista. Helsingin kirjailijoiden silloisen puheenjohtajan, kirjailija Hannes Markkulan avustamana vuonna 1998 kirjoitin pääkaupunkilaisten kirjailijoiden värikkäästä yhdistyselämästä, sen syntymistarpeesta ja aikaansaannoksista myös Linnunlaulussa. Siksi on ymmärrettävää, että 1990-luvulle tultaessa teos käsittelee suurimmalta osin kirjailijatalo Villa Kiven tapahtumia, jotka toki liittyvät kiinteästi esimerkiksi Linnunlaulun asukasyhdistyksen kautta koko alueeseen. Huvilat 11 ja 12 ovat antaneet runsaasti historiallista kuvamateriaalia teokseen. Muutamilta osilta Linnunlaulun tarina on kaunokirjallinenessee ihmisistä ja heitä sykähdyttävästä romanttisesta ja luonnonkauniista miljööstä Helsingin keskustassa. Nykyinenkin Linnunlaulu on saanut kansainväliset kirjailijat runoilemaan. Niistä on teoksessa näytteitä alkuperäisinä. Mukana on kuuden säilyneen huvilan esittelyt ja jokaisen talon kiehtovaa kuvatarinaa rakentamisajoista 2000-luvulle.

Miksi juuri allekirjoittanut on tarttunut monenlaisia intohimoja herättävän alueen kuvaamiseen sanottakoon, että 25 vuoden ajan olen sisäistänyt tapahtumia olemalla aluetta koskevissa toiminnoissa mukana. Syksyllä 10.10.1990 kirjailijataloksi vihkimisen jälkeen Kivi-talo säätiön hallituksen puheenjohtaja Jouni Apajalahden kutsusta asetuin kirjoittamaan huvila 10:een. Lapsuuden kokemukset liittyvät erikoisella tavalla Eläintarhan huvila 10:een. Asia tulee esille Hartolasta Maila Talvion museosta huvila 10:ssä vierailleen museonhoitaja Vesa Järvisen haastattelun yhteydessä.

Lähes 20 vuoden ajan toimin kirjailijoiden valittuna edustajana erilaisissa luottamustehtävissä, muun muassa Kivitalo säätiön hallituksissa, joissa lähes koko ajan sihteerinä. Helsingin kirjailijoiden hallituksissa vuosina 1991-2000, myös suomenkielisenä sihteerinä ja jäsenenä. Merkittävinä taistelun vuosina 1991-2000 edustin kirjailijataloa Linnunlaulun asukasyhdistyksen hallituksessa, kun rautatien ratasuunnitelmat uhkasivat tuhota luonnonkauniin alueen kahden huvilan osalta. Vuosina 1996-2001 muiden hallitusten jäsenten tavoin olin omaisuudellani vastuussa kirjailijatalon toiminnoista ja niiden kehittymisestä. Kivi-talo säätiön vt. asiamiehenä ja kirjailijatalon toimitusjohtajana vuosina 1999-2000. Suomen kirjailijaliiton edustajana olin hallituksen päätöksellä siirtämässä talossa toimivalta vuokralaiselta Lukukeskukselta kirjailijatalon toiminnan ja hallinnon Kivi-talo säätiölle. Käytännön kokemusta alueesta siis on ja erinomainen näköala tapahtumien seuraamiselle kahden vuosikymmenen ajan.

Vilkkaan ja työlään järjestötoiminnan ohella kirjoitin kirjailijatalo Villa Kiven huoneissa numero 3, 5 ja 13 yhteensä seitsemän teosta 13 vuoden aikana. Kirjoitin ja kuvasin satoja lehtiartikkeleita Linnunlaulun historiasta, sitä uhkaavista vaaroista ja nykypäivän korkeakulttuurista, kirjailijoista, taiteilijoista ja yleensä Linnunlaulun alueella vaikuttaneista tai vaikuttavista ihmisistä.

Linnunlaulun historia ei ole pelkästään erinomaisia tapahtumia. Rivien välistä voi lukea lähes 150 vuoden aikaista elämää Linnunlaulussa, joka sisältää suomalaisen kansalaisen tunnusmerkit ja ominaisuudet vihasta ja kateudesta hurmioituneisiin tunteisiin, rakkauteen ja lumoaviin tunnelmiin. Hallinnasta ja vastuusta on käyty jatkuvia taisteluja ja kiistoja lähes siitä saakka, kun alue oli luonnonniittyä. Varsinkin kun on kysymys taiteilijoista ja heidän järjestöistään, taisteluja käydään yhä, mikä on varsin luonnollista. Henkilökysymyksiin ja kiistoihin en tässä teoksessa ota kantaa.

Linnunlaulun alue on ehtymätön tarinalähde, teoksessa vain suppea katsaus sen syntymiseen, menneisyyteen ja lähihistoriaan. Jokainen olemassa oleva huvila pitää sisällään ainutlaatuisia tapahtumia ja kertomuksia, joista kirjailijat, elokuvantekijät, kuvamaalarit, säveltäjät, näyttelijät ja laulajat voivat ammentaa aineistoa teoksiinsa ja esityksiinsä. He kertokoot oman tarinansa alueesta sille ihmettelevälle väelle, joka muualta saapuu aistimaan ja kokemaan Linnunlaulun tunnelman. Teoksen loppupuolella löytynee vastaus monien miettimään kysymykseen, mikä ihme on pelastanut ja säilyttänyt Linnunlaulun maapinta-alan puistomaisena. Kaunis keidas lukeutuu sentään keskustan kalleimpiin hintaluokituksiin. Lähes 150 vuotta Linnunlaulun alue on pysynyt helsinkiläisten ja muualta tulevien sykähdyttävän kauniina lenkkeily- ja virkistyspaikkana.

(Hannu Hirvikoski)