Solveig Hiltunen menetti isänsä jo nuorena tyttönä, kun isä lähti perheen yhteisestä kodista. Isättömyys sai hänet tuntemaan itsensä muukalaiseksi muiden joukossa. Kun hän aikuisena alkoi selvittää outoutensa juuria, löydöt muotoutuivat runoiksi ja mietteiksi. Kirja on riipaisevaa mutta myös lohdullista luettavaa