Ortodoksista kirkkoa kutsutaan myös Idän kirkoksi. Tällä nimityksellä voidaan viitata kirkon sijaintiin. Kirkkohan käsitti muinoin Rooman valtakunnan jakauduttua sen itäisen osan. Itä merkitsee konkreettisesti myös valon koittoa, kun taas länsi kuvastaa pimeyden olinpaikkaa. Idällä on myös symbolinen merkitys. Ortodoksiset kirkot rakennetaan niin, että kirkon pyhin osa, alttari on suunnattu itään. Myös rukoillessaan kristitty kääntyy itään päin. Tämän kirjan tehtävänä on välittää tietoa ortodoksisen kirkon pyhien laulajien perinteestä. Kuvaukset perustuvat pääosin historiallisiin dokumentteihin, mutta on muistettava, että kristinuskon syntyajoista alkanut historiallinen jatkumo ulottuu aina nykyaikaan saakka. Varhaiskauden kuvauksiin on otettu mukaan myös muutama varoittava esimerkki vääränlaisesta laulamisesta.