Väitöskirjassa tarkastellaan päihdepalveluita ja ammattiapua A-klinikan asiakkaiden näkökulmasta tavoitteena lisätä ymmärrystä avun vastaanottamisen ehtoihin. Tutkimuksen asiakasnäkökulma ei koske vain palveluiden käyttöä vaan laajenee myös asiakkaiden arjessa vallitseviin logiikoihin ja sosiaalisiin järjestelmiin. Tutkimuskysymys puolestaan tarkentuu merkityksiin, joita A-klinikan asiakaskahvilaan kokoontuneet ihmiset antoivat päihdepalveluissa saamalleen avulle. Tutkimus on yhtäältä osa päihdeasiakkuuden ja asiakaskulttuurien, toisaalta päihdelähtöisten elämäntapojen ja alakulttuurien tutkimusta. Tutkimuskenttä sijoittuu eräällä Helsingin kaupungin A-klinikalla 1990-luvun puolivälissä toimineeseen asiakaskahvilaan. Etnografia on sekä tutkimusprosessia jäsentävä teoria että metodologia, joka määrittää tutkijan suhdetta tutkimuskohteeseen, kentällä kohdattujen ilmiöiden käsitteellistämistä sekä analyysia. Tutkimus hyödyntää tulkitsevan antropologian ja hermeneutiikan traditioita ja keskittyy paitsi asiakaskahvilassa tapahtuvaan toimintaan ja sen ymmärtämiseen myös ihmisten tuolle toiminnalle ja todellisuuden ilmiöille antamiin merkityksiin. Aineisto muodostuu kahdeksan kuukauden kenttätyön aikana kootuista kenttäpäiväkirjoista sekä kenttätyön alkuvaiheessa tehdyistä haastatteluista. Lähtökohta ammattiavulle annettujen merkitysten tulkinnalle sekä analyysille ovat asiakkaiden puhetta ja toimintaa jäsentävät, arkilogiikoihin perus4 tuvat kohtuuden ja rankkuuden kehykset. Kohtuuden kehyksessä korostuu modernin, valintoja tekevän, normaalin ja tietoisen yksilön ideaali, rankkuuden kehyksessä puolestaan kollektiiviset sidokset, maskuliinisuus ja yhteisöllinen hierarkkisuus. A-klinikan katkaisuhoito näyttäytyi molemmissa parantavana ja korjaavana toimintana. Kohtuuden kehyksessä hoito tarjosi mahdollisuuden asettua potilaaksi ja palata normaaliksi moraalisesti neutraalissa asetelmassa. Rankkuuden kehyksessä hoito oli ammattilaisten hallitsemaa teknistä toimintaa, jonka avulla saattoi helpottaa oloa ja palauttaa juomisen heikentämä miehinen kestokyky. Jatkohoidolle annetut merkitykset olivat tätäkin moniselitteisempiä. Kohtuuden kehyksessä korostui mahdollisuus tietoisempaan itsehallintaan ja normaalina pysyttely. Rankkuuden kehyksessä jatkohoito hahmottui joko tarkoituksiltaan epäselväksi tai sai mielensä osana ammattilaiset asiakkaisiin sitovaa kamppailua ja miehistä hierarkiaa. Tutkimus tarjoaakin 2000-luvun päihdepalveluille ja ammattiauttajille näkymän modernille auttamistyölle vieraampiin, joidenkin asiakkaiden kannalta silti merkittäviin maailmoihin.