Sata vuotta sitten Luvialla elänyt kyläkuvaaja Hanna Heinilä oli itseoppinut varhainen harrastajakuvaaja, joka kuvasi maisemia ja ihmisiä ainutlaatuisella, taiteellisella otteella.

Sattumalta löytyneissä ja täpärästi hävitykseltä pelastuneissa hämmästyttävissä valokuvissa näkyy koko elämän kirjo lapsuudesta kuolemaan ja kylän ensimmäisistä traktoreista purjealuksiin.

Heinilän kuvista välittyy mennyt kulttuurimaisema, perhesuhteiden merkityksellisyys, juhlat ja tavallinen arki puutarhoineen ja naisten töineen. Parhaimmillaan Heinilä otti ajalleen epätyypillistä lämpöä huokuvia ja henkeäsalpaavan kauniita valokuvia, joiden sommittelu on kekseliästä ja joiden asetelmissa on leikkisyyttä ja huumoria.