Uniikkia, intensiivistä, iskevää. Herman Raivion esseet häiritsevät. Ne ovat hengeltään punkin jälkeistä haastamista, tyyliltään kriittistä kulttuuriesseistiikkaa. Osansa saavat niin pehmeät ideologiat, pakonomaiset tunnustajat kuin kohtaamisen sutenööritkin. Esseitä sitoo yhteen konfliktikeskeinen, agonistinen ajattelu ja käsitteistö. Aiheita on useita, asenne useimmiten poleeminen.

Esseet analysoivat ajattomia ja ajankohtaisia ilmiöitä nykypäivän esimerkein. Laadusta tinkimättä, ankaruutta säästämättä. Raivio on pitkän linjan kauno- ja tietokirjallisuuden kriitikko, joka on hyödyntänyt arvioissaan yhteiskuntatieteitä ja filosofiaa. Hänelle on tärkeää, että lukija pysyy vauhdissa mukana. ”Turvattomassa tilassa” voi myös viihtyä. Esseekirja on kokeneen konkarin esikoisteos.

Raivio on kirjoittanut arvioita Helsingin Sanomiin, Suomen Kuvalehteen, Parnassoon, Nuoreen Voimaan, Kritiikin Uutisiin, Särö-kulttuurilehteen, Kiiltomatoon, Yliopisto-lehteen ja Tiedetoimittajaan.