Taide tarjoaa kriittisen ajattelun kehkeytymiselle turvasataman yksiulotteisessa yhteiskunnassa. Marcuse kritisoi poliittisen taiteen suuntauksia, jotka tekevät taiteesta vain tämän hetken asian tulevan ja utooppisen kustannuksella.

Taiteen ikuisuus nivoo yhteen Herbert Marcusen filosofian juonteita koko hänen uransa varrelta. Teoksessa yhdistyvät hänen pohdintansa sivilisaation ja ihmisen sisäisyyden suhteesta, yksiulotteisen yhteiskunnan kritiikki, näkemys historian kumouksellisuudesta sekä huoli yhteiskunnallisten vastavoimien tulevaisuudesta.

Marcusen kritiikki itsetietoisen poliittista taidetta vastaan on tärkeä puheenvuoro myös nykyisessä keskustelussa taiteen politisoitumisesta. Jotta voimme kiistellä taiteen poliittisuudesta, on puhuttava myös siitä, mitä yhteiskunta ja politiikka ovat.