Henriikka Tavin uusi runokokoelma Toivo on valoisasta nimestään huolimatta myös tummanpuhuva kirja. Teos alkaa muistojen ja historioiden loruilevana ja satuilevana kollaasina. Nostalgisista maisemista siirrytään unohduksen, kuoleman ja surun koteloon: manaamaan esiin muistista kadonnutta. Inger Christensenin Sommerfuegedahlista inspiroitunut kokoelma päättyy perhosniitylle, jonkinlaiseksi sielunmessuksi jonkinlaiselle sielulle.