Eräänlainen perhe matkustaa joulun alla syrjäiselle saarelle, joka on joko Utö tai Skomvær. Risto on kuvataiteilija, Ylva kirjallisuustieteilijä, Tomas pyörittää matkailuyritystä suvun majakalla. Niko on kilpapyöräilijä, Anton elokuvaopiskelija, Kukka vasta yläkoululainen. Sisaruksia ja puolisisaruksia yhdistää isä Håkon, joka on kylvänyt eri tavoin tuhoa heidän elämässään.

Kolmen viikon aikana avautuu kunkin oma todellisuuden haara: Risto ja Ylva käyvät pitkiä keskusteluja taiteesta, jota kumpikin sekä rakastaa että vihaa. Tomas vetää sukelluskursseja turisteille, vaikka pelkää sukeltamista. Toisella puolella maailmaa, Atacaman autiomaassa, Santeri tutkii maailmankaikkeuden rakennetta observatoriossa, joka on kuin käänteinen majakka.

Ylva tarkkailee muita ja miettii kirjallisuutta, tiedettä, ajattelua ja ihmisten tuhoisia käytösmalleja. Häntä vaivaa kysymys siitä, miten tuntea empatiaa ilman, että ryhtyy itse tuhon mahdollistajaksi.

Majakka (työnimi) on määrittelyjä pakeneva ensyklopedinen runsaudensarvi W. G. Sebaldin hengessä. Se on moniaalle haarautuva maailmanselitys, joka havainnoi jatkuvasti myös itseään. Romaanin rikas ja laaja maailma imaisee sisäänsä mutta saa lukijan myös pohtimaan, kenen käsiin tämä on valmis luottamaan tarinankerronnan aseen.