Kohutun sivistyneistöromaanin, Säädyllisen murhenäytelmän jatko-osa on hehkuva taideteos, jonka ruusustossa on myös ironian okaita ja lempeän huumorin havinaa.
Kadotetussa puutarhassa seurataan Säädyllisestä murhenäytelmästä tuttujen avioparien, Elisabetin ja tohtorin, Naimin ja Arturin, elämää talvi- ja jatkosodasta ensimmäisiin rauhan vuosiin.
Sodan tuhot rinnastuvat henkiseen rappioon, eikä uusi aika tunnusta entisiä arvoja. Kun turvallinen maailma luhistuu, on kehitettävä uusia selviytymiskeinoja: yksi verhoutuu pyhään isänmaallisuuteen, toinen intoutuu korskeista kansallissosialistisista aatteista, kolmas pakenee mietiskelyyn.
Sodan jälkeen elämää, kuten kadotettuja puutarhoja, on rakennettava uudelleen. Pian Elisabetin perhepiiri alkaa huolestuttavasti oireilla ja yllättäen Naimi aiheuttaa sensaation. Ihmismielen kielletyimmätkin kerrokset kaivautuvat oivaltavasti esiin.
Sota-ajan sukupolvi ja sivistyneistön menetykset saavat upean ilmaisunsa romaanissa, joka oli kirjoitusaikanaan 1950-luvun alussa liian arkaluontoinen julkaistavaksi. Kadotettu puutarha ilmestyi ensi kerran vuonna 1995.
Helvi Hämäläinen (1907–1998) aloitti kirjailijanuransa vuonna 1930. Hänen läpimurtoteoksensa oli vuonna 1935 ilmestynyt työläiskuvaus Katuojan vettä. Hämäläisen yli 60 vuotta kestäneen uran aikana ilmestyi yli 30 teosta: romaaneja, runoja, näytelmiä ja runonäytelmiä sekä lisäksi esseitä ja artikkeleita. Hämäläinen voitti Finlandia-palkinnon vuonna 1987 runokokoelmallaan Sukupolveni unta.